Kerrostalosuihkussa, jossa kylmä ja kuuma vuorottelevat sopivan lämpimän veden kanssa, ehtii miettiä kaikenlaista. Nyt sitä, miten mukavaa voisi olla lappuliisana (anteeksi nimitys, mutta se on minusta ihan hyvä ja onhan Klamydia -orkesteri tehnyt heistä laulunkin). Saisi kierrellä ja kaarrella ulkoilmassa, tulisi kaupunki tutuksi, oppisi uusia liikennemerkkejä ja –sääntöjä. Niin ja saisi luvan kanssa rokottaa autoilijoita, joilla ei ole minkäänsortin tietoja, saati taitoja, miten tuolla liikenteessä ollaan ja varsinkin parkkeerataan.

Asian pähkinä taitaa vaan olla siinä, että onko minun luonteesta siihen työhön. Kokoa ei ole, joten voin kutistua pieneksi punaiseksi rusinaksi, jos joku juuri laputettu asiakas ilmaantuu paikalle isottelemaan ja sanoo kovan sanan. Toisaalta kiukkuisista asiakkaista olen ennenkin selvinnyt, tulee ne sitten puhelinlinjoja pitkin tai tiskin takaa, mutta olisiko se tilanne yhtä helposti ohi lappuliisan vetimissä? Pahaa pelkään. Lappuliisan blogi voisi olla melkein yhtä mielenkiintoinen, kuin taksikuskien. Lukisin mieluusti.

Vintti pimeni ja haastoi minut kertomaan viisi asiaa, jossa olen hyvä. Ei sitten yhtään helpommalla paiskannut. Aamukahvit loppu ihan huomaamatta, kun piti miettimällä miettiä, mitä ne voisivat olla.

ITSETUNTOHAASTE

Tehtävänä on luetella viisi asiaa, jossa on hyvä.

1. Vaikka nyt olen työttömänä, niin se ei poista sitä faktaa, että siinä, mitä teen, olen ollut aika hyvä. Ainakin jos on uskominen saatuja palautteita ja niihinhän on pakko ripustautua.

2. Olen hyvä pitämään oman pääni joissain asioissa. Tämä tarkoittaa sitä, että en edes murkkuiän kynnyksellä ollut menossa joka paikkaan muiden mukana. Vastavirran kiiski toisaalta, mutta hyvä niin. Jäi pahat tiet kulkematta, enkä koskaan opetellut tupakanpolttoa ja ekan lonkeron (siihen aikaan se maistui hyvältä, kun ei muusta tiennyt) join vasta 14-15-vuotiaana, humalaan asti paljon myöhemmin. Nykyään tuntuu, että kaikki aloitetaan ala-asteella.

3. Sanaristikot – vaikka viime aikoina ne on jääneet vähän vähemmälle tämän uuden harrastuksen myötä ja takia, mutta oli aikoja, jolloin tein niitä koko ajan ja joka paikassa. Ainakin melkein. Sinni ei antanut periksi jättää kesken ja joskus se kiukku ja kärsimys palkittiin, kun voitin ah! niin suuria rahapalkintoja. Juuei, rikastumaan niillä voitoilla ei pääse.

4. Kirjoittaminen – laitan sen nyt tähän listaan, vaikka en ole aivan varma asiasta, mutta ainakin tykkään kirjoittamisesta tosi paljon ja joskus aikoinaan ainekirjoitus oli yksi mieluisimpia aineita koulussa.

5. Tiedonhaku. Pitkään mietin tätä viimistä, mutta koska en millään keksinyt mitään muutakaan, niin olkoon tuo. Se nyt liittyy siihen, että mitä ei tiedä, se kysytään tai se vastaus haetaan. Ennenvanhaan tiedonhaussa käytettiin paljon tietosanakirjoja, nykyisin nettiä (tietyin varauksin). Googlehan on yksi parhaita, mitä kautta ratkeaa moni asia. Tarvitaan vaan vähän omatoimisuutta ja viitseliäisyyttä, niin se on siinä.

Omat bonukset on ihan pakko laittaa, koska olen niissä mielestäni tosi hyvä. Jahkailu joissakin tilanteissa ja asioissa, sekä tinkaaminen. Keskusteluahan se oikeasti on, mutta jos tiedän olevani oikeassa ja joku toinen (yleensä oma mies) väittää vastaan, niin tinkaamiseksihan se joskus menee, kun en anna periksi. Miksi antaisin, jos tiedän olevani oikeassa. Yhtä tyhmää, kuin syytön, joka myöntäisi syyllisyytensä vaan jostain painostuksesta. 

Tämän haasteen helpoin kohta on se, kun pääsen haastamaan muita. Arpaonni osui heille; Annalinda, Tipi ja Jalo. Ehkä niitä viisi pitäisi olla, mutta kiusa se on pienikin kiusa.