Omat taksimatkani voin laskea kahden käsin sormin ja edelleen jää matkoja käyttämättä. Ensimmäisen, jonka muistan, tein ala-asteikäisenä, jolloin äiti laittoi minut taksiin ja matkanpäänä terveyskeskus. Syynä korvatulehdus ja koskapa sitä helvettiä ei kestänyt kukaan, saati iltapäivään asti, jolloin vanhemmat olisivat töiltään voineet sinne kiikuttaa. Kaikkien äidit kun eivät tee virastoaikoina töitä.

Muutama reissu on tullut tehtyä milloin missäkin porukassa tyyliin baarista kotiin/yöpaikkaan; kotiseudulla, Helsingissä, Hämeenlinnassa ja täällä Trella. Viimeisin taksimatkani tapahtui lokakuussa, joka olikin ensimmäinen tässä kaupungissa. Eikä varmaan viimeinen, jos se mistään on kiinni.

Olen jotenkin pitänyt taksiajoa kalliina ja "ylellisyytenä". Kotiseudulla oli lyhyt matka paikasta toiseen ja jos tarvitsi menopeliä, se löytyi omasta takaa. Baarireissuja ei tullut pahemmin tehtyä ja jos teinkin, niistä selvisi kävelyllä takaisin. Toki siinä kaupungissa on taksiasema ja montakin taksia ja varmaan kaupungin parhaat autot, mutta en vaan ollut se potentiaalinen asiakas edes silloin.

Täällä asuessani olen tottunut käyttämään linja-autoa, vaikken sitä bussiksi vielä osaa sanoakaan ääneen. Kirjoittaa kyllä. Iltamenot ovat aika harvassa ja onhan tuolla pihalla auto, jolla liikkua. Lokakuisella taksimatkallani vaan hokasin, miten kätevää se oli, eikä se loppujen lopuksi niin kallista ollut (vaikka markoiksi sen ajattelinkin). Ja yöaikaan mieluummin tulinkin taksilla, kuin linja-autolla, joten mielihyvin siitä vähän maksaakin. Mielenkiinnosta seurasin, mitä kautta kuski ajaa tännepäin; samaa reittiä, mitä olemme itsekin käyttäneet. Olihan hänellä sellanen hieno kapistus siinä kojelaudassa, mutta taitaa olla sen verran tuttu katu, että tietää entuudestaan. Ainakin täällä käy pihassa paljon takseja. Vähän useammin, kuin poliisit, vaikka niitäkin käy.

Sitä vaan mietin, että kuinka paha etikettivirhe on maksaa pankkikortilla? Sama kuin (ruoka)ravintolassa. Toisaalta kannustavat käyttämään kortteja, ettei ole raha-rahaa liikenteessä, mutta eihän sillä tavalla saa sitä kahvirahaa? Jos matka (tai ruoka) maksaa vaikka 16,50 ja maksan kortilla, niin kortilla lähtee se 16,50. Pitäisikö se tippi kuskata aina erikseen taskunpohjalla, kaiken varalta? Lokakuun taksikuski oli tosin niin hiljainen, että tuli lähinnä vaivautunut olo, saako takapenkilläkään puhua. Liekö se ollut mykkä, kun ei sanan sanaa kuulunut? Enkä nyt odota, että pitäisi pälpättää koko matkan ajan, mutta jos ei edes tervehdykseen ja kiitokseen vastaa (ainakaan kuuluvasti ja selvästi), niin ei se oikein hyvää kuvaa anna. Sellasella käytöksellä ei tippejä ansaita. Joku kiukkuisempi mummeli saattaisi vetää hernepussin nenään moisesta mykkäkoulusta.

Voi voi, kyllä se ison kaupungin tavoille oppiminen, se vie aikaa ja voimia! Onneksi on näitä taksiblogeja, joita lukemalla voi vähän tirkistellä ja ottaa opiksi, ehkä. Ainakin ne ovat mielenkiintoista luettavaa.

***
Olen muutaman kerran jo hihkunut, miten loistavia jupinoita ja mutinoita on natinalla. Muutaman kerran on ollut aivan pakko kommentoida jotakin johonkin, mutta joko en osaa käyttää sitä kommentointilootaa tai sitten minut on saarrettu. En pääse läpi, niin en pääse. Aikoinaan piti jo kirjoittamani siitä, kun näin yhdellä bussipysäkillä yksinäisen takin ja natinan ipanalla oli niihin aikoihin takki hävöksissä. Vaan kun ei menneet sanaseni läpi. Uusi yritys oli männä viikolla, kun piti natinaa onnitella, en taaskaan onnistunut. Siitäpäs sain oivan idean merkinnälleni. Niin paljon tunteita herättänyt, mutta mitään en ole voinut aikaisemmin kirjoittaa. Nyt helpotti. Kiitos.