Omat
taksimatkani voin laskea kahden käsin sormin ja edelleen jää matkoja
käyttämättä. Ensimmäisen, jonka muistan, tein ala-asteikäisenä, jolloin
äiti laittoi minut taksiin ja matkanpäänä terveyskeskus. Syynä
korvatulehdus ja koskapa sitä helvettiä ei kestänyt kukaan, saati
iltapäivään asti, jolloin vanhemmat olisivat töiltään voineet sinne
kiikuttaa. Kaikkien äidit kun eivät tee virastoaikoina töitä.
Muutama reissu on tullut tehtyä milloin missäkin porukassa tyyliin
baarista kotiin/yöpaikkaan; kotiseudulla, Helsingissä, Hämeenlinnassa
ja täällä Trella. Viimeisin taksimatkani tapahtui lokakuussa, joka
olikin ensimmäinen tässä kaupungissa. Eikä varmaan viimeinen, jos se
mistään on kiinni.
Olen jotenkin pitänyt taksiajoa kalliina ja "ylellisyytenä".
Kotiseudulla oli lyhyt matka paikasta toiseen ja jos tarvitsi
menopeliä, se löytyi omasta takaa. Baarireissuja ei tullut pahemmin
tehtyä ja jos teinkin, niistä selvisi kävelyllä takaisin. Toki siinä
kaupungissa on taksiasema ja montakin taksia ja varmaan kaupungin
parhaat autot, mutta en vaan ollut se potentiaalinen asiakas edes
silloin.
Täällä asuessani olen tottunut käyttämään linja-autoa, vaikken sitä bussiksi vielä
osaa sanoakaan ääneen. Kirjoittaa kyllä. Iltamenot ovat aika harvassa
ja onhan tuolla pihalla auto, jolla liikkua. Lokakuisella
taksimatkallani vaan hokasin, miten kätevää se oli, eikä se loppujen
lopuksi niin kallista ollut (vaikka markoiksi sen ajattelinkin). Ja
yöaikaan mieluummin tulinkin taksilla, kuin linja-autolla, joten
mielihyvin siitä vähän maksaakin. Mielenkiinnosta seurasin, mitä kautta
kuski ajaa tännepäin; samaa reittiä, mitä olemme itsekin käyttäneet.
Olihan hänellä sellanen hieno kapistus siinä kojelaudassa, mutta taitaa
olla sen verran tuttu katu, että tietää entuudestaan. Ainakin täällä
käy pihassa paljon takseja. Vähän useammin, kuin poliisit, vaikka
niitäkin käy.
Sitä vaan mietin, että kuinka paha etikettivirhe on maksaa
pankkikortilla? Sama kuin (ruoka)ravintolassa. Toisaalta kannustavat
käyttämään kortteja, ettei ole raha-rahaa liikenteessä, mutta eihän
sillä tavalla saa sitä kahvirahaa? Jos matka (tai ruoka) maksaa vaikka
16,50 ja maksan kortilla, niin kortilla lähtee se 16,50.
Pitäisikö se tippi kuskata aina erikseen taskunpohjalla, kaiken
varalta? Lokakuun taksikuski oli tosin niin hiljainen, että tuli
lähinnä vaivautunut olo, saako takapenkilläkään puhua. Liekö se ollut
mykkä, kun ei sanan sanaa kuulunut? Enkä nyt odota, että pitäisi
pälpättää koko matkan ajan, mutta jos ei edes tervehdykseen ja
kiitokseen vastaa (ainakaan kuuluvasti ja selvästi), niin ei se oikein
hyvää kuvaa anna. Sellasella käytöksellä ei tippejä ansaita. Joku
kiukkuisempi mummeli saattaisi vetää hernepussin nenään moisesta
mykkäkoulusta.
Voi voi, kyllä se ison kaupungin tavoille oppiminen, se vie aikaa ja voimia! Onneksi on näitä taksiblogeja, joita lukemalla voi vähän tirkistellä ja ottaa opiksi, ehkä. Ainakin ne ovat mielenkiintoista luettavaa.
***
Olen muutaman kerran jo hihkunut, miten loistavia jupinoita ja mutinoita on natinalla.
Muutaman kerran on ollut aivan pakko kommentoida jotakin johonkin,
mutta joko en osaa käyttää sitä kommentointilootaa tai sitten minut on
saarrettu. En pääse läpi, niin en pääse. Aikoinaan piti jo
kirjoittamani siitä, kun näin yhdellä bussipysäkillä
yksinäisen takin ja natinan ipanalla oli niihin aikoihin takki
hävöksissä. Vaan kun ei menneet sanaseni läpi. Uusi yritys oli männä
viikolla, kun piti natinaa onnitella, en taaskaan onnistunut. Siitäpäs
sain oivan idean merkinnälleni. Niin paljon tunteita herättänyt, mutta
mitään en ole voinut aikaisemmin kirjoittaa. Nyt helpotti. Kiitos.
tiistai, 13. joulukuu 2005
Kommentit