Talvirenkaat taitavat olla ajankohtaisia taas melkein kolme päivää. Huomenna on luvattu luntaräntää, mutta sen jälkeen tulee kuulemma taas kesä. Tai ainakin lämmin syksy. Ja olisihan se aika suotavaa, koska tunnetusti Suomen kesä on lyhyt, syksy vielä lyhyempi. Nastat kolisee, mutta mehän ei siitä välitetä.

Viikonloppuna vaihdettiin pakuun talvirenkaat, kun lehdessä niin luki, että täytyy vaihtaa ja minähän patistin miestä ottamaan sen ensimmäisen askeleen. Sehän se kuitenkin aamusta on aina töihin lähdössä ja aamulla ne liukkaat on ensimmäisenä vastassa, jos kovin huonosti käy. Että siinä sitä ahistuksen aihetta on taas aivan riittämiin. Olkoon vaikka miinus kolmekymmentä pakkasta, kunhan tiet pidettäisiin sellasessa kunnossa, ettei kontata tarvitse.

Renkaita olen tähän ikään mennessä ehtinyt vaihtaa muutaman kerran, mutta onhan se ihan eri juttu vaihtaa ne avaralla parkkipaikalla (ei tod. kerrostalon parkkiruudussa) kuin jossain tienposkessa. Sitä kokemusta ei ole, eikä ole niin väliksikään. Ainakaan talvikeleillä. Nyt vaan ensimmäistä kertaa vaihdettiin pakuun talvipallot ja tuottihan se vähän harmaita hiuksia lisää. Mies ohjeisti etsimään niitä ihme nuolia renkaista, mutta minä mitään nuolia nähnyt. Ehdotin jo, josko niillä nyt niin merkitystä pakussa onkaan. On kuulemma. Mutta se on voivoi, kun en niitä nuolia renkaissa näe, niin itsekö ne pitäisi piirtää. Se kyllä onnistuu. Mutta eipäs hötkyilty! Jahka sain taas rauhassa pyöritellä ja katsella, niin ihan selvällä mustalla tussillahan oli edellinen vaihtaja sinne keskiöön piirustanut OE, OT, VE ja VT. Ja taas homma luisti vähän paremmin. Sitäpaitsi, mihinpäin ne nuolet olisi pitänyt osoittaa, se jäi mieheltä kysymättä.

Eilen käytettiin autonmallista autoa renkaanvaihdossa ja oli se kyllä kans reissu. Eihän siinä mennyt, kuin reilu neljä tuntia! Tietysti oli ihan oma moka, että just eiliselle päivälle päätettiin mennä muitten mukana jonottamaan, mutta kun lauantaina ei käynyt edes mielessä vielä ja kun eilen oli yksi lysti vähän odottaakin sitä omaa vuoroa. Muina kertoina, jolloin siellä on käyty, on homma hoitunut varmaan alle tunnissa, mutta nyt saivat rengaspojat tehdä urakalla hommia, että pihan saivat tyhjäksi. Saatto mennä ehkä vähän ylitunneiksi, mutta toivottavasti on hyvät korvaukset.

Sitä en vaan tajua, että miksi tuomosiin paikkoihin pitää ottaa lapset mukaan, kun se odottaminen on työtä ja tuskaa joillekin vanhemmillekin. Ei pidä lähteä kiireellä käymään, jos asenne on sitten hetimullekaikkitännenyt eikä se onnistukaan. Turha on valittaa, jos ei itse saa renkaita vaihdettua ja tullaan kuitenkin apua hakemaan. Apua täytyy joskus odottaa ja siitä ja palvelusta pitää joskus vähän maksaa.

Siinä odotellessa (aikaraja kyllä annettiin, mutta se vähän meni ohi, parilla tunnilla. Nooh, kiirekö meillä.) tuli kyllä mieleen, että ne renkaat olisi itse jo vaihdettu monta kertaa, mutta mies totesi, että täytyy tehdä joku tasapainoitus (?), että sen takia käy liikkeessä vaihdattamassa. Aha.

Onneksi renkaanvaihtoja tapahtuu vain kaksi kertaa vuodessa ja nyt ne on taas tehty. Voi keskittyä muihin asioihin. Kuten uusiin blogilöytöihin. Matonen on minulle uusi tuttavuus, jota olen aivan turhaan ohitellut. En mitenkään tahallani, mutta nyt on asia onneksi korjaantunut. Tai kenenkä onneksi; löysinpä kuitenkin uutta lukemista. Hyvähyvähyvä!

Eilen ei päivä lähtenyt mitenkään hyvin käyntiin, koska ahistusta oli jotenkin aistittavissa heti aamutuimaan. Melkein harmitti, että olin sopinut rehvit kaverin kanssa, kun ei ollut ollenkaan sellanen mieliala, että jaksaa edes kaupungille lähteä. Jahkailin, laitanko hälle viestiä, että en tule ollenkaan vai olisiko sen verran suuntavaistoa ja inspistä, että tulisikin ominpäin meille. Päätin kumminkin lähteä ja hyvä niin. Oli tosi mukava nähdä ja jutella niitä näitä kierrellessä kaupungilla. Olonikin parani, kuinkas muuten. Harmitellut olisin kuitenkin, jos olisin jänistänyt. Jossain vaiheessa kahvihammasta alkoi kolottaa; meille vai teille vai jonnekin. Meille. Olihan siitä jo aikaisemmin vähän ollut puhetta, mutta nyt kun oli tilanne päällä, jänskättihän se vähän. Vaikka ollaankin tunnettu reilut kymmenen vuotta, niin ei kovinkaan montaa vuotta olla pidetty kunnolla yhteyksiä. Olkoonkin perhosia masussa, niin nyt otetaan vahinkoa takaisin.