Heti, kun on suunnitellut tekevänsä omia juttuja tässä kotosalla, kun tilinsaldo hiipuu hiipumistaan ja sosiaalinen vire rajoittuu tänne blogeihin (tai enemmänkin ehkä taustalle), soittaa kaveri, että nähtäskös kaupungilla. Valitan, mutta huono ajoitus, pakko siirtää muutamalla päivällä, että ehtii tulla rahaa ja ehkäpä siihen mennessä ehdin asennoitua taas ihmisten ilmoille.

Jos asuisin yksin, ei varmaankaan tekisi yhtään heikkoa olla päivät pääskytysten tässä koneella ja touhuta kirjoittelun parissa. On ne sitten kirjeitä, työhakemuksia tai blogi. Toiset piirtää, ompelee ja neuloo, rakentaa taloja ja autoja.
Minä tykkään kirjoittaa. Se on tosin eri asia, onko se ihan tervettä viettää niin paljon aikaa koneella, mutta eipä tule makuuhaavoja, kun istua tapittaa.

Vielä muutama vuosi sitten olin myös tietokonevastainen. Olin vahvasti sitä mieltä, etten tee sillä mitään, enkä tarvitse oppia käyttämään. Välttelin minkä ehdin koskemasta tietokoneeseen muinaisessa työpaikassani, jossa piti aina jotain pientä printata koneella. Ensimmäisen kosketuksen intternettiin tein joskus vuonna -99, kun piti mennä katsomaan Apulannan sivuja. Olin sen verran katsonut ihmisten olkapäiden yli, että ne kirjoittivat osoitteen yläriville - tein perässä. Mitään ei tapahtunut. Odotin aikani, kunnes kysyin viisaammilta neuvoa. Ai, tietokoneessa on  Entteri. Ihmekös, kun en ollut sitä painallusta ehtinyt huomata. Otin neuvosta vaarin ja taas olin oppinut vaikka mitä uutta. Vuonna 2000 lähdin opiskelemaan alaa, jonka kautta tietokoneet tulivat pakostakin paremmin tutuiksi.

Kouluopinnoista ei kuitenkaan ole tarpeeksi ollut apua. Nyt näiden blogien ansiosta ja takia olen oppinut kaikenlaista. Onhan vielä paljon, mikä on vasta kokeilu- ja harjoitteluasteella, mutta kaikki aikanaan. Sitä vaan kummasti jämähtää ja innostuu kokeilemaan ja ottamaan oppia toisten tekemisistä, kuten nyt esimerkiksi apinoin ihan harjoituksen vuoksi eilen Tiiaa ja Herkkua tuon pikkuikonin kanssa. Kiitos ja anteeksi.

Vielä tunteroinen, niin tuosta ohitse juoksee lenkkeilijä. Meillä on samat päivärytmit. Toisella vaan vähän huonompi omatunto, luulen.