Minjalta nappasin kiertoon oheisen sanamuistelon, ihan niin kuin tässä ei olisi muuta tekemistä. Lauantai-iltana saunan jälkeen.

Säännöt:
- Tässä on lueteltu 15 sanaa. Kirjoita jokaisen kohdalla, mitä lapsuuden/nuoruuden tapahtumia, asioita tai tunnelmia tulee kyseisestä sanasta mieleen.
- Jos juuri siitä sanasta ei tule mieleen mitään, niin kerro jostain siihen läheisesti liittyvästä asiasta.
- Saa kertoa useampiakin asioita, jos sanasta muistuu mieleen paljon juttuja.
- Lopuksi: keksi luetteloon yksi sana lisää ja muistele siihenkin sanaan liittyviä lapsuuden tapahtumia.

1. Kampa

Eka-tokaluokalta muistan yhdenkin välituntiepisodin. Oli talvi ja kuten asiaan kuului siihen aikaan me kakarat leikittiin välitunneilla. Vanttuut (muualla "lapaset" blogg. huom.) lumisina mentiin sisälle kellon soidessa. Vaan kuinka ollakaan, siinä hässäkässä käteni osui ylempi luokkalaisen tytön (pari vuotta vanhemman) takamukseen. Farkkujen oikeanpuoleisessa takataskussa pilkotti kampa, joka totta kai tarttui siihen lumiseen vanttuuseen. Siitäkös nuori neiti suivaantui ja alkoi huutaa ja haukkua minua varkaaksi. Itku kurkussa näytän lumista vantusta, missä roikkuu kampa. Ei mennyt selittelyni perille. Meni pitkän aikaa, että "pelkäsin" sitä likkaa. Yksi (omasta mielestään) koulun koviksia kun oli. Yläasteella kun oltiin, olin edelleen vähän varuillani, sen verran kammon sain ko. tytöstä. Nykyään en omista kampoja.

2. Lintu

Joskus 70-luvulla mummilassa pyöri yhtenä kesänä todella kesy riekko. Se tuli ihan kosketusetäisyydelle ja hyvä, ettei pirttiin köpötellyt. En muista, ruokittiinko sitä, mutta kovasti se aiheutti ihmetystä ja iloa.

3. Meri

Kotikaupungin lähellä ja ympärillä oli kaikkia muita vesistöjä, paitsi järviä, joten merikin tuli jotenkin tutuksi. Lapsena kävin kesäisin useasti isin kanssa kalassa ja yksi paikka oli merenranta tai paremminkin aallonmurtaja (sana oli hetken aikaa hakusessa, ehdotin miehelle jäänsärkijää, eh). Isi virvelöi, minä ongin. Saatiin aina vain ahvenia. Muuten minusta ei koskaan tullut hyvää merenkävijää eikä muutenkaan vesipetoa.

4. Kitara

Sain alle kouluikäisenä joululahjaksi kitaran. Kitaristia minusta ei tullut saati pianistia, vaikka sellainenkin oli paketissa. Ensin pieni pilputin, myöhemmin kosketinsoittimet. Mukavahan niitä oli - ja on soittaa, vaikkakin korvakuulolta. En tiedä, miksi en koskaan mennyt esim. pianotunneille. Vanhempia ei ainakaan voi syyttää painostamisesta.

1100085.jpg

5. Kello

Ensimmäisen rannekellon taisin saada ekaluokan alussa. Lapsena koulut alkoivat monesti minun syntymäpäivänä tai ainakin samalla viikolla. Eka kelloni oli vihreä Leijonan rannekello, muutaman vuoden päästä Casion rannekello oli kova sana. Casio on edelleen jossain kaapinkätköissä, kun en ole raskinut heittää sitä pois. Nykyinen rannekelloni on kolmas kello, eli en kovin usein uusi niitäkään. Ei ole kohdalle osunut vielä mieluista. Haku on kyllä päällä.

6. Oksentaminen

En tainnut kovin usein lapsena oksennella, koska en muista, kuin kaksi kertaa. Ensimmäinen oli, kun söin mummilassa mansikoita vissiin liikaa. Toinen kerta tapahtui vähän vanhempana, kun kaveri täytti vuosia, varmaan 6 tai 7, ja tarjolla oli mansikkakakkua, kuinkas muuten. Söin sitä sen verran liikaa, että kävi vähän köpelösti. Itketti ja hävetti ja kysyin päivänsankarin äidiltä, onko pakko syödä kaikki. Ei ollut.

7. Mummo

En osaa käyttää sanaa mummo. Se on mummi. Tai siis molemmat mummit. Muistan ajatelleeni jo lapsena, että miten erilaisia ne olivat - ja ovat edelleen. Toinen lakkasi kynsiä, vaikka asui maalla, toinen kulki aina jonkunlaiset (aamu)tossut jalassa. Oikeastaan kaikki kesät (vanhempien kesälomat) vietettiin mummiloissa, ellei käyty reissussa. Toisen mummin kaaduttua talvella vuonna Jotain hän sai aivotärähdyksen. Kun käytiin sairaalassa häntä katsomassa, muistan ihmetelleeni kun "kaikki" sanoivat sitä, että "mummi ei saisi nukahtaa". Siis sen tärähdyksen takia, niin ne selittivät. En kyllä vieläkään tiedä, miksi nukkuminen on kiellettyä siinä tapauksessa.

8. Kirja

Olen lukenut pienestä pitäen paljon. Siitä kiitos äitille. Käytiin kirjastossa ja lainattiin kerralla aina monta kirjaa. Ostokirjoja minulla ei tainnut olla montaakaan. Muistan yhden kerran, jolloin käytiin kävelyllä äitin ja isin kans ja poikettiin yhdelle lähikiskalle (jota ei enää ole). Sillä reissulla sain valita yhden kirjan. En kyllä muista, minkä niminen se oli, mutta sellainen ohut lastenkirja se oli, muistaakseni se takakansi oli kellertävä ja siellä oli lista kymmenistä kirjoista. Siitä kirjasta tuli tosi tärkeä. Olihan se ihan ikioma. Onkohan se vielä kotikotona, pitääkin penkoa seuraavalla kerralla.

9. Pipo

En muista yhtään, minkälaisia pipoja minulla oli lapsena, vaikka olen varmasti niitä pitänyt, äiti piti siitä huolen. Olin kouluaikana enemmänkin karvalakki-ipana. Senkös kyllä muistan, koska minua kiusattiin sen takia. Ei pahasti, mutta kumminkin. Mutta joku muistikuva tulee jostain punavalkoisesta lakkimallista, jossa oli ne narut solmimista varten. Sellaisen voisin ostaa vielä nytkin. Äiti kutoi sen punavalkoisen, mutta minulla on myös käsitöissä peukalo keskellä kämmentä.

10. Matematiikka

Se oli vaikeaa jo lapsena. Muistan, miten äiti yritti opettaa ihan pienissäkin yhteenlaskuissa ja kuinka se minulla takkusi. En vieläkään osaa kovin hyvin päässälaskua, jos luvut on tarpeeksi suuria. Enää en tosin ota sormia ja varpaita laskuun mukaan, vaan lasken joko paperilla tai koneella. Äiti kyllä opetti hyvin rahasta takaisin laskemisen, sen taidan osata vieläkin.

11. Metsä

Lapsena kävin paljon vanhempieni kanssa marjassa. Oikeastaan vähän liikaakin, koska siitä tuli nuorempana pakkopullaa ja joka vei viimeisenkin innon marjastuksesta. Metsän liitän lähinnä noihin marjareissuihin ja yksi on muistoissa varmaan lopun ikääni. Eräs Kirjailija oli samaan aikaan (pienet piirit, pienet metsät vai mistä lie satuttiin samalle alueelle) metsässä ja muistan hänen juoneen vesipullosta. Kuola vaiko vesi valui kirjailijan suupielistä ja kun hän tarjosi pulloa pikkumarjastajalle, kieltäydyin ujosti.

12. Ukkonen

Pahimmat ukkoset olen kokenut myös mummiloissa lapsena. Toisen mummilan pirtissä oli uunin vieressä nojatuoli, jolla tykkäsin istua. Ukkosen ilmalla istuin visusti paikallani, nuokuin ja torkuin. Monesti kuulemma kävi niin, että minulta loppui lause kesken, kun nukahdin. Vielä nykyäänkin olen aika pökkyrässä, kun ukkostaa. Isin peruja nekin.

13. Hiukset

Minulla on ollut ehkä kahden - kolmen vanhana "pitkät" luonnonkiharat (olkapäille yltävät) hiukset, muulloin lyhyttä mallia. Tykkäsin jo pienenä käyttää kaikenmaailman pampuloita ja pinnejä, vaikkei tukkaa saanut edes kunnolla kiinni. Otin mallia pihan isommista tytöistä, joilla melkein kaikilla oli pitkät letit ja palmikot. Äiti näki punaista, kun pidin nysää ponnaria niskassa, mutta antoi sen yleensä olla. Onhan se kamalan näköistä, jos on muuten lyhyt tukka, mutta niskasta yrittää sutia tukan kiinni. Ymmärrän äitiä nyt vanhemmiten.

14. Sisko/veli (valitse toinen)

En valitse kumpaakaan, koska kumpaakaan ei ole eikä tule. Joskus toivoin, että olisi isoveli, mutta nykyään olen vähän kahden vaiheilla ja mietin, millaista se olisi, jos minullakin olisi sisko tai veli. Nuorempi tai vanhempi. Ja olisiko minusta tullut jotenkin erilainen, jos jompikumpi/molemmat olisi olemassa. Turha jossitella. Näin on hyvä.

15. Ikkuna

Siinä kerrostalossa, jossa lapsuuteni vietin noin ekaluokkaan asti, ei ollut ikkunoita etupihalle. Asuttiin kaksiossa ja kaikki kolme ikkunaa olivat tielle päin. Niistäkin kyllä näki ihan tarpeeksi, mutta muistan kyselleeni monesti äitiltä, joka vei vaikka roskia ulos, että "oliko pihalla kettään?" Vastauksesta riippuen lähdin joko ulos tai pysyin sisällä.

16. Lumiaura

Lapsena pelkäsin lumiauroja, en kyllä muista tai tiedä, että miksi. Tuskin siksi, että niitä sanottiin karhuiksi. Muistan monta kertaa, miten kesken kaiken lumisotien ja vuortenvalloitus -leikkien minun piti lähteä kotiin tai muuten vain pakoon, kun vain kuulinkin jonkun traktorin tai auran äänen tulevan jostain kauempaa. Luulin kai, että ne kuskit eivät näe sieltä ylhäältä kopistaan ja tulevat ja auraavat lapset lumen mukana pois. En tiedä.

****

Kamalasti kaikkia kivoja muistoja pulpahti mieleen siitä kerrostalosta ja sen aikaisesta elämästä tätä naputellessa. Voi niitä aikoja.

En haasta ketään, mutta jos tämän teet, niin käy kertomassa. Lukisin mieluusti!