Muistutus itselle: älä koskaan ikinä edes kokeeksi lähde kotoa ilman särkylääkettä kuukauden pahimpina päivinä!

Oli tiukkaa lähteä edes ajatuksissa ihmisten ilmoille, mutta kun ulos asti pääsin, johan helpotti. Hetkeksi. Ajattelin pikaisesti käydä kaupungilla hoitamassa asiat ja tulla pikimmiten kotiin. Melkein onnistuin.
Purin hammasta kuin mies ja kestin kivut. Oli kuitenkin pakko koukata kirpputorin kautta, mutta se kannatti. Meni alle 5 euroa ja sain vaikka mitä. Hyvä saalis. Nyt kotona tyytyväisenä, että sain sen verran itsestä irti, että kävin mutkan kävelyllä, jotta tuli niitä kaivattuja askeleitakin. Tämä on sitä totuttelua tulevaa askelmittaria varten, toivon.

Mikähän paikallista työvoimatoimistoa vaivaa, kun siellä ei ehdi enää jonottaa ollenkaan. Tai ei ainakaan varttikaupalla, niinkuin ennen. Kurssin jälkeen, kun menin ilmoittautumaan, ehdin istahtaa ja hengähtää ja laskea, että jaa-a, kolme ennen minua. Mutta minutpa vedettiin välistä sivuhuoneeseen, josta tuli virkaintoinen (niin pelkäsin) virkailija, joka kysyi, voiko auttaa. Toki toki. Ja niin se homma hoitui viidessä minuutissa.

Tänään, kun menin tarkoituksenani ilmoittaa tulevista päivistä, jolloin olen kaukana poissa, en ehtinyt tuijotella kattoon kuin ehkä minuutin, kun taas tuli palvelualtis virkailija sivusta ja kysyi asiaani. Eikö täällä saa enää jonottaa rauhassa? meinasin kysyä, mutta olin tyytyväinen nopeasta palvelusta. Virkailija otti tiedot talteen ja minä liukenin paikalta. On se kumma homma. Miksi ne eivät anna töitäkin yhtä nopeasti, tiskin alta? Tai sitten siellä on jotkut kampanjaviikot, syyssiivous; siivoavat omaa imagoaan. En minä valita, ihmettelen vain, kun toisenlaiseen olen tottunut.

Toisessa virastossa käydessäni jouduin asioimaan saman virkailijan kanssa, kuin toissapäivänä. Silloin hällä taisi olla huono päivä. Jos
asiasta kysytään asiallisesti, niin kyllä siihen voisi mielestäni vastata asiallisesti, eikä tiuskia ja jättää asia tavallaan asiakkaan päätettäväksi, koska siinäkään tapauksessa minä en sitä oikeastaan  voinut päättää. Tai jouduin päättämään, koska hän ei sitä loppuun vienyt. Kiukutti kyllä sen verran, että ajattelin boigotoida vähän aikaa kyseistä virkailijaa tarvittaessa, mutta isossakaan kaupungissa ei näköjään aina ole valinnanvaraa. Taitaa hän olla paremmalla päällä aamupäivisin, kuin iltapäivästä. Tänään kun kävin, oli pelkkää hymyä ja auringonpaistetta ja kunnon asiakaspalvelumeininkiä. Mutta ei minua hämätä, olen sen verran itsekin ollut asiakaspalvelutehtävissä.

Kokemuksesta tiedän, että vaikka kuinka olisi ollut paha päivä tai muuten vaan jonkun naama ja/tai käytös ei miellytä, niin ei se vaan ole oikein tuoda sitä asiakkaalle julki. On parempi pitää ne mölyt mahassa ja kitistä vaikka takahuoneessa, jos ei muu auta. Eri asia on se, jos asiakas käyttäytyy miten sattuu, niin ei aina sitäkään tarvitse niellä ja ottaa kaikkea vastaan. Asiakas ei todellakaan ole aina oikeassa.