Muistutus itselle: älä koskaan ikinä edes kokeeksi lähde kotoa ilman särkylääkettä kuukauden pahimpina päivinä!
Oli
tiukkaa lähteä edes ajatuksissa ihmisten ilmoille, mutta kun ulos asti
pääsin, johan helpotti. Hetkeksi. Ajattelin pikaisesti käydä
kaupungilla hoitamassa asiat ja tulla pikimmiten kotiin. Melkein
onnistuin. Purin hammasta kuin mies ja kestin kivut.
Oli kuitenkin pakko koukata kirpputorin kautta, mutta se kannatti. Meni
alle 5 euroa ja sain vaikka mitä. Hyvä saalis. Nyt kotona tyytyväisenä,
että sain sen verran itsestä irti, että kävin mutkan kävelyllä, jotta
tuli niitä kaivattuja askeleitakin. Tämä on sitä totuttelua tulevaa
askelmittaria varten, toivon.
Mikähän paikallista
työvoimatoimistoa vaivaa, kun siellä ei ehdi enää jonottaa ollenkaan.
Tai ei ainakaan varttikaupalla, niinkuin ennen. Kurssin jälkeen, kun
menin ilmoittautumaan, ehdin istahtaa ja hengähtää ja laskea, että jaa-a, kolme ennen minua.
Mutta minutpa vedettiin välistä sivuhuoneeseen, josta tuli
virkaintoinen (niin pelkäsin) virkailija, joka kysyi, voiko auttaa.
Toki toki. Ja niin se homma hoitui viidessä minuutissa.
Tänään, kun menin tarkoituksenani ilmoittaa tulevista päivistä, jolloin
olen kaukana poissa, en ehtinyt tuijotella kattoon kuin ehkä minuutin,
kun taas tuli palvelualtis virkailija sivusta ja kysyi asiaani. Eikö täällä saa enää jonottaa rauhassa?
meinasin kysyä, mutta olin tyytyväinen nopeasta palvelusta. Virkailija
otti tiedot talteen ja minä liukenin paikalta. On se kumma homma. Miksi
ne eivät anna töitäkin yhtä nopeasti, tiskin alta? Tai sitten siellä on
jotkut kampanjaviikot, syyssiivous; siivoavat omaa imagoaan. En minä
valita, ihmettelen vain, kun toisenlaiseen olen tottunut.
Toisessa virastossa käydessäni jouduin asioimaan saman virkailijan
kanssa, kuin toissapäivänä. Silloin hällä taisi olla huono päivä. Jos asiasta
kysytään asiallisesti, niin kyllä siihen voisi mielestäni vastata
asiallisesti, eikä tiuskia ja jättää asia tavallaan asiakkaan
päätettäväksi, koska siinäkään tapauksessa minä en sitä
oikeastaan voinut päättää. Tai jouduin päättämään, koska hän ei
sitä loppuun vienyt. Kiukutti
kyllä sen verran, että ajattelin boigotoida vähän aikaa kyseistä
virkailijaa tarvittaessa, mutta isossakaan kaupungissa ei näköjään aina
ole valinnanvaraa. Taitaa hän olla paremmalla päällä aamupäivisin, kuin
iltapäivästä. Tänään
kun kävin, oli pelkkää hymyä ja auringonpaistetta ja kunnon
asiakaspalvelumeininkiä. Mutta ei minua hämätä, olen sen verran itsekin
ollut asiakaspalvelutehtävissä.
Kokemuksesta tiedän, että vaikka kuinka olisi ollut paha päivä tai
muuten vaan jonkun naama ja/tai käytös ei miellytä, niin ei se vaan ole
oikein tuoda sitä asiakkaalle julki. On parempi pitää ne mölyt mahassa
ja kitistä vaikka takahuoneessa, jos ei muu auta. Eri asia on se, jos
asiakas käyttäytyy miten sattuu, niin ei aina sitäkään tarvitse niellä
ja ottaa kaikkea vastaan. Asiakas ei todellakaan ole aina oikeassa.
torstai, 6. lokakuu 2005
Kommentit