Aina ei tarvita radiota tai muuta musiikkia saadakseen soimaan jonkun laulun. Tässä taannoin Saaran mainitessa Jamppa Tuomisen Kuumat kyyneleet, minulla meni monta päivää, että lauleskelin sitä hiljaa mielessäni ja välillä ihan ääneen. Viime reissulla menomatkalla se sattui tulemaan radiosta sopivasti. Laulun lomassa ehdin ajatella lämpimästi lapsuutta, Jamppaa ja Saaraa. Pitäisiköhän hommata joku Jampan kokoelma.

Tämä aamu on mennyt hyräillessä ja sanoja muistellessa, kun Vintti mainitsi Suvivirren! Ei kertaakaan, etteikö se laulu, virsi, saisi kyyneleet silmiin. Ala-asteelta muistan Kuningatartuutit ja itkettävän Suvivirren, ne kuuluivat kevätjuhliin aina. Ja vaateongelma. Nykyisinkin, kun kuulen vaikka teeveessä pätkän Jo joutui armas aika (ja kyllähän ne niitä taas näyttävät, koulujen loputtua), herkistää se edelleenkin.

Lapsena ja vähän vanhempana tykkäsin hyräillä ja lauleskella, jos vaan muistin sanoja, kaikenlaisia surullisia sävelmiä. Turhan moni niistä oli kyllä virsiä, mutta minkäs teen? Esimerkiksi joku Soi kunniaksi Luojan - siinähän on aivan mahdottoman hieno sävel! Ala-asteella ja vielä yläasteellakin meillä laulettiin paljon ja kuorossa loput, ellei saanut tarpeeksi. Netistä löytyi virsijukeboksi. Kunhan muistaa alkusanat, ellei tiedä virren numeroa, niin sieltä pärähtää pelkkä sävel.

Tarttis varmaan mennä ja laittaa joku levy soimaan, niin maanantai pääsee taas kunnolla vauhtiin!