Eipä ole havaintoa ei, muuta kuin teeveen säätiedotusten perusteella ja kuka niitä uskoo? Tämä päivä on mennyt sujuvasti sisätiloissa etäpäivää koulusta viettäen. Lisää näitä päiviä, niin saan aikaiseksikin jotain ja vielä vähän enemmän koulujuttuja. Ehtiihän sitä kai huomenna ulkoilla.

Marinadi varoitteli kommentissaan kotiseuturakkaudesta, joka voi voimistua vuosien kuluessa. Sitä päivää odottaen... En ole kai tarpeeksi montaa vuotta vielä asunut poissa kotiseudulta, koskapa en nyt niin hurjia kotiseutufiilistelyjä ole kokenut siellä käydessä. Päinvastoin. Kun ensimmäisen kerran tänne muuton jälkeen menin käymään kotona, oli vähän pettymys, kun en kokenutkaan mitään liikutuksen hetkiä tutuista maisemista. Toki vanhempien ja kavereiden näkeminen on aina mukavaa ja paluu näille leveysasteille aiheuttaa aina kaikenlaisia tunneskaaloja. Enemmänkin ahdisti nähdä, että mikään kaupungissa ei ollut muuttunut, samat naamat ja autot pyöri liikenteessä. On se kuitenkin myönnettävä, että kotipaikan elämää seuraan vieläkin aika tarkasti ja olen kierolla tavalla ylpeä juuristani ja siitä, että olen just tietystä paikasta kotoisin.

Viimeisen puolen vuoden aikana siellä on tapahtunut edes jotain ja jatkoa seuraa. Viimeksi luin "uutisen" kotiseudun sanomista, että paikallinen elokuvateatteri on taas vaikeuksissa. En ihmettele, jos meno on yhtä rajua, kuin muutama vuosi sitten. Kävin katsomassa Rakkaudella Maire, niin meitä oli kaiken kaikkiaan 7 ihmistä katsomossa. Eivät ainakaan häirinneet sipsinsyöjät tahi muut. Rauhassa sai katsoa ja näki lopputekstit ja kaikki. Että onko se yleisökato sitten hyvä vaiko huono puoli, riippuu katsojasta.

Ehkä tässä vanhemmiten suhtautuu kotiseutuun eri tavalla, kun on saanut vähän etäisyyttä asioihin ja paikkoihin - ja ihmisiin. Siltoja en ole takanani polttanut, mutta ei minulla mitään hinkua ole muuttaa sinne takaisinkaan. Mukava siellä on käydä, mutta "oma" koti on nykyään täällä ja hyvä näin. Ja kyllähän kaikki tiet tuovat ja vievät Pirkanmaalle. Sen tiesin jo 20 vuotta sitten, jolloin täällä ensimmäistä kertaa olen käynyt.

Eniten minua kai huolestuttaa ja pelottaa, miten vanhemmat pärjäävät. Tai kyllähän ne pärjää, mutta... sitten joskus. Molemmilla alkaa ikää olemaan sen verran, että pian meillä osat vaihtuvat toisinpäin, ellei ole jo vaihtunut. Olen joskus ohimennen maininnut, että muuttaisivat eläkepäiviksi tänne päin, mutta kunnollista vastausta en ole saanut. En edes sitä kielteistä.

Viikonloppuna on taas Kalamarkkinat. Harmi vain, kun meillä nuukuusviikko jatkuu edelleen, niin täytyy vähän rajoittaa osteluita, jotta sentit venyisivät loppukuulle asti. Se on kuitenkin varmaa, että muutama ahvenpihvi täytyy ostaa, jos vaan paikalla on taas yksi "tuttu" vanhempi pariskunta. Se on ihan perinne, oli jo silloin, kun kävimme kevät- ja syysmarkkinoilla "kotona". Toivottavasti ovat edelleen kojunsa kanssa paikanpäällä.

Tämäpä muuten viheliäistä ajankulua.