Eipä ole havaintoa ei, muuta kuin teeveen säätiedotusten perusteella ja
kuka niitä uskoo? Tämä päivä on mennyt sujuvasti sisätiloissa etäpäivää
koulusta viettäen. Lisää näitä päiviä, niin saan aikaiseksikin jotain
ja vielä vähän enemmän koulujuttuja. Ehtiihän sitä kai huomenna
ulkoilla.
Marinadi varoitteli
kommentissaan kotiseuturakkaudesta, joka voi voimistua vuosien
kuluessa. Sitä päivää odottaen... En ole kai tarpeeksi montaa vuotta
vielä asunut poissa kotiseudulta, koskapa en nyt niin hurjia
kotiseutufiilistelyjä ole kokenut siellä käydessä. Päinvastoin. Kun
ensimmäisen kerran tänne muuton jälkeen menin käymään kotona, oli vähän
pettymys, kun en kokenutkaan mitään liikutuksen hetkiä tutuista
maisemista. Toki vanhempien ja kavereiden näkeminen on aina mukavaa ja
paluu näille leveysasteille aiheuttaa aina kaikenlaisia tunneskaaloja.
Enemmänkin ahdisti nähdä, että mikään kaupungissa ei ollut muuttunut,
samat naamat ja autot pyöri liikenteessä. On se kuitenkin myönnettävä,
että kotipaikan elämää seuraan vieläkin aika tarkasti ja olen kierolla
tavalla ylpeä juuristani ja siitä, että olen just tietystä paikasta
kotoisin.
Viimeisen puolen vuoden aikana siellä on tapahtunut edes jotain ja
jatkoa seuraa. Viimeksi luin "uutisen" kotiseudun sanomista, että
paikallinen elokuvateatteri on taas vaikeuksissa. En ihmettele, jos
meno on yhtä rajua, kuin muutama vuosi sitten. Kävin katsomassa
Rakkaudella Maire, niin meitä oli kaiken kaikkiaan 7 ihmistä katsomossa. Eivät
ainakaan häirinneet sipsinsyöjät tahi muut. Rauhassa sai katsoa ja näki
lopputekstit ja kaikki. Että onko se yleisökato sitten hyvä vaiko huono
puoli, riippuu katsojasta.
Ehkä tässä vanhemmiten suhtautuu kotiseutuun eri tavalla, kun on saanut
vähän etäisyyttä asioihin ja paikkoihin - ja ihmisiin. Siltoja en ole
takanani polttanut, mutta ei minulla mitään hinkua ole muuttaa sinne
takaisinkaan. Mukava siellä on käydä, mutta "oma" koti on nykyään
täällä ja hyvä näin. Ja kyllähän kaikki tiet tuovat ja vievät
Pirkanmaalle. Sen tiesin jo 20 vuotta sitten, jolloin täällä ensimmäistä
kertaa olen käynyt.
Eniten minua kai huolestuttaa ja pelottaa, miten vanhemmat pärjäävät.
Tai kyllähän ne pärjää, mutta... sitten joskus. Molemmilla alkaa ikää
olemaan sen verran, että pian meillä osat vaihtuvat toisinpäin, ellei
ole jo vaihtunut. Olen joskus ohimennen maininnut, että muuttaisivat
eläkepäiviksi tänne päin, mutta kunnollista vastausta en ole saanut. En
edes sitä kielteistä.
Viikonloppuna on taas Kalamarkkinat.
Harmi vain, kun meillä nuukuusviikko jatkuu edelleen, niin täytyy vähän
rajoittaa osteluita, jotta sentit venyisivät loppukuulle asti. Se on
kuitenkin varmaa, että muutama ahvenpihvi täytyy ostaa, jos vaan
paikalla on taas yksi "tuttu" vanhempi pariskunta. Se on ihan perinne,
oli jo silloin, kun kävimme kevät- ja syysmarkkinoilla "kotona".
Toivottavasti ovat edelleen kojunsa kanssa paikanpäällä.
Tämäpä muuten viheliäistä ajankulua.
tiistai, 19. huhtikuu 2005
Kommentit