Pieni hetki kirjoittaa pari ajatusta, ennen kuin on taas aika laittaa pää tyynyyn. Suihkun jälkeen on hyvä mennä nukkumaan, vaikka aamulla meneekin oma aikansa saada tukka ojennukseen. Tai ei se koskaan ojennuksessa ole, melkein valehtelin, mutta märällä tukalla nukkumaan menevät tietänevät, mitä tarkoitan. Tässä asunnossa kun on vielä se hankaluus, että lavuaarin vierestä puuttuu se pieni suihku! Pieni juttu, mutta käytännössä iso puute. Ihme arkkitehtuuria!

Piti tänään soittaa parturiaika, mutta kappas, kun unohdin. Töissä oli ensin haipakkata ja kotona muuten vaan ajatus karkasi, mutta huomenna on uusi päivä (huomenna on jo torstai!). Olinhan vähän kaavaillut, että sitten kun pääsen töihin, annan vapaat kädet värjätä pääni. Pitäisikö se ajatus toteuttaa nyt.

Töissä on mennyt edelleen hyvin, en valita, paitsi sitä, että miten totun ikinä liukuvaan työaikaan! Olen jo nyt hyvin plussalla, enkä silti osaa lähteä ajoissa pois. Tuntuu vaan aika omituiselle. No, eiköhän se tästä tasaannu, kun opin rutiinit ja opettelen niillekin tavoille. Edellisessä paikassa olin "kateellinen" niille, jotka tulivat ja menivät miten halusivat (ainakin periaatteessa), mutta minun piti istua peese penkissä tiettynä kellonaikana viimeistään,  tiettyyn kellonlyömään. Joka arkipäivä, siitä ei vaan voinut lipsua.

Tänään kesken päivää sain puhelun. Ei sentään työpaikkaa tarjottu, mutta koulutusta. Ihana tunne, kun sain hyvällä syyllä kieltäytyä. Soittajan äänikin oli moisesta käänteestä ihan ystävällinen. Kerran näinkin päin! Onhan niitä koulutuksia tarjottu postitsekin, mutta kun niihin ei ole eväänsä letkauttanut, niin alkavat kai pommittamaan luurin kautta vielä viime hetkillä.

Tämän päivän sankareille terveiset. En ole unohtanut, vaikken olekaan pitänyt sähköistä enkä paljon muutakaan yhteyttä. Tää on nyt tätä vähän aikaa vielä...