Rakkaalla lapsella on monta nimeä, sanovat, mutta jostain syystä minun täytyy keksiä niitä itse. Tai ei nyt sentään, koska Espoon arosuden sivuilta löytyi Elukkanimi-linkki (jonka linkitykseni ei nyt jostain syystä toimi. Mitäs alan illan ratokseni näitä kirjailemaan, kun heti tökkii). Sen mukaan olen Lusmu Karvakoipi. Osui ja upposi. Lusmupäiviä riittää vuodessa ihan omiin tarpeisiin.

Vähän luonnetta liipaten Muistijäljet kirjoitti oikein osuvasti: "Hyvin suunniteltu on puoliks tehty. Kun oikein kovasti suunnittelen, ehkä mun ei tarvi laittaa tikkua ristiin."  Sehän antoi aivan uuden merkityksen koko sanonnalle, enpä ole ennen tuota noin päin ajatellut, vaikka ehkä pessimistinä olisi pitänyt. Kannattaa siis käyttää iso osa päivästä lukemalla erilaisia blogeja, niistä voi löytää vaikka mitä.

Edessä on taas viikonloppu, mutta ei siitä sen enempää. Suunnitelmia on, mutta edelliseen viitaten on ehkä parempi, etten mainitse halaistua sanaa, niin ehkä siinä tapauksessa tulee tehtyäkin se, mitä pitäisi ja mentyä sinne, minne on ajateltu mennä. Tai jos pieni vinkki; runopoika.

Tänään taisi olla toinen melkein aurinkoinen päivä. Toivo hiipii hiljalleen. Osa kukista huutaa valoa ja minä apua, kun onnistuin kai tappamaan orkideankin. Mitäs menin ostamaan rautakaupasta, sen siitä saa; vai saako syyttää ostajaa. Ehkä se ei vaan kuulu ihan joka kodin kalustoon.