Meni hetki, kun mietin, minne laitoin aurinkolasit. Pöydällä niitä ei ollut, vielä vähemmän laukun pohjalla. Piti sananmukaisesti kelata taaksepäin, mitä olin tehnyt ja missä järjestyksessä. Loppujen lopuksi katkaisin pesukoneesta virran ja kävin käsikopelolla läpi märkää pyykkiläjää. Yritin etsiä mustien vaatteiden joukosta oikean mustan paidan, jonka taskusta ne löytyivät. Onneksi pesu oli vasta alussa, eikä linkousvaiheessa. Etsivä löysi. Ehjänä.

Ihme hajamielisyyttä muutenkin ilmassa, johtuu varmaan osittain helteistä. Kuten joskus on tullut maristua, en todellakaan ole kesäihmisiä, enkä pidä näistä liian lämpimistä päivistä. Eilen tuli muistutuslasku reilun 6 euron laskusta ja olin aivan varma, että olin sen maksanut. Etsimisen jälkeenkin huomasin, että olin merkannut sen hoidetuksi -mutta kuinka ollakaan, tiliotteesta sitä ei löytynyt. Maksoin kiltisti reilut 11 euroa ja kirosin oman hajamielisyyteni. Toinen samanlainen tapaus muutaman vuoden sisällä - enkä kyllä myönnä, että se olisi taaskaan ollut tahallinen unohdus. Joko se nettipankki tsydeemi ei toimi, tai väsyneenä laskujen maksu ei vaan kannata tässä huushollissa. Kolmatta maksukehoitusta en toivo saavani. Ei sovi luonnolle, kun on oppinut, että laskut on maksettava mielellään ajallaan. Tuokin em. lasku oli muka-maksettu jo ennen eräpäivää.

Tänään ajattelin nauttia viikonloppuvapaasta ja pestä keittiön ikkunat ja vaihtaa verhot. Vaan kuinka ollakaan; sain vietyä pyykit parvekkeelle, niin eikös alkanut satamaan vettä! Toisaalta ihanaa, mutta miksi just nyt, kun olin asennoitunut ikkunanpesuun. Ehkä se aamun kolmas ajatus teki tehtävänsä; mutisin siitepölyn määrää pyyhkiessäni "keltaisia" parvekekalusteita. Taas. Ei viime kesänä niitä tarvinnut läheskään yhtä usein pyyhkiä.

Menen kärvistelemään parvekkeelle, kun toiset ovat mökkeilemässä ja nauttimassa järven laineiden liplatuksesta. En ole katkera, mutta kuitenkin. Haluaisin olla just nyt monen sadan kilometrin päässä ja ongella.