Pitkästä aikaa kävin autollla kaupassa ja postissa. Eilen päätin, että hoidan ne asiat aamusta pois, koska en halua lähteä vasta iltapäivän ruuhkiin jonottamaan ja hakemaan känkkäränkkää. Postireissu oli tosin turha. Vaikka tekstiviesti toissapäivänä ilmoitti, että voin hakea paketin eilen klo 16 jälkeen, niin eipä sitä ollut vielä tänäkään aamuna. No, iltapäivällä uusi yritys. Kaupassakin oli mukava käydä, kun ei ollut kuin muutama eläkeläinen. Niistä nyt selviää lähes aina.

Mutta se autolla ajo! Suoraan sanoen ihana tunne (ei voi tietää, ellei ole ollut ajamatta vähään aikaan)! Olisin voinut jatkaa matkaa vaikka kuinka, mutta täytyy jättää toiselle päivälle. Mikä ihana tunne, kun ei ollut mies eikä kukaan muukaan sanomassa vieressä, minne menet ja miten ajat. Sai vain pyörittää rattia ja körötellä mitä kautta halusi kauppaan. Toisinaan kyllä itsekin olen aika Hyacintti; sanomassa milloin mistäkin ja varoittamassa, mutta toki aina aiheesta. Nyt oli mukavaa, kun sain ajella omin päin (eikä edes läheltäpiti-tilanteita tullut). Pitänee iltapäivällä käydä uudelleen kysymässä sitä pakettia; sopivasti ehtinee miehen syntymäpäiväksi, vaikka saakin maksaa kyllä osansa.

Ulkona on ihanan harmaa ilma ja sataa vettä. Nyt voi olla sisällä ja kuunnella Apulantaa. Jäi eiliset levyt vielä pyörimään. Ajattelin tehdä viikonloppuna joulukortteja, ellei muuta näpertämistä tule mieleen. Pari kirjettä pitäisi myös kirjoittaa. Kirjat on pian luettu, joten maanantaina voisin taas mennä käymään kirjastossa. Tuplapyhät edessä, mutta eiköhän niistä selvitä. Mies on puhunut, että käytäisiin lauantaina mm. Toijalassa ja Vammalassa. Hällä on uusi pakukuume, joten kai se lievittää, kun käy edes katsomassa. Katsoa saa, muttei koskea. Niinpä.