Vähän pöllämystynyt olo herätä kellonsoittoon taas kesken unien. Unessa oli tuttu maalaispihapiiri, kymmenkunta puolituttua ja uppo-outoa ihmistä, joista muistan BB-Sarin ja Mediksen, joka oli vähän niin kuin "ryhmänjohtaja". Ulkovessan ovea ei saanut millään kiinni, vaikka sitä kuinka paiskoi. Mikä lie leiri ja mikä lie tarkoitus. Ei kuitenkaan tainnut vielä olla kuumehoureilua.

Eilen aamulla näkyi menevän useampi kurkiaura (samalla kertaa) talon ylitse. Mikä näky, mikä ääni! Meinasi tulla itku moisesta liikutuksesta. Onneksi vielä siinä vaiheessa oli ikkuna auki, niin ehdin reagoida. Taisi olla vaan kuume nousemassa.

Jouduin ottamaan jo Panadol Hottia ja päivän mittaan join teetä, jota en yleensä juo, koska piti jotain kuumaa saada juotua. Ei tässä nyt oikein joutaisi kipeäksi tulla. Tänään kuitenkin pitää käydä apteekissa hakemassa lisää pusseja, mielellään niitä pinkkejä, F:llä alkavia. En muista.

Siltä varalta, että ulkoilut jää, sain onneksi eilen kirjeystävältä tusinan verran decoja. Niissä meneekin taas jonkun aikaa. Mietin vain, miten saan niitä eteenpäin, vai pommitanko vain rohkeasti yhtä kaveriani ja laitan (mukavan) vahingon kiertämään. Harvat kun suostuu niitä vastaanottamaan ja ihan kaikille niitä ei kannata edes tyrkyttää.