Eihän näitä kukaan usko, ennen kuin ne pitävät paikkansa, kuten tänään:

"Kaikki ei nyt mene aivan niin kuin olit suunnitellut. Pieni pettymys kuuluu tähän päivään muistutuksena kaikkien odotusten petollisuudesta. Onneksi pääset nopeasti yli näistä ikävistä tunnelmista." Päivän horoskooppi

Isot oli suunnitelmat taas, mutta kuinkas kävi. Osa meni niin pieleen, kun vaan voi mennä. Hyvää on ollut tähän mennessä se, että sain ostettua kukkia. Siltä varalta, että omat kylvöt eivät onnistu, tulevana kesänä kukkivat ainakin lila-keltainen amppeliorvokki ja tumman-/ viininpunaiset orvokit, jotka istutan laatikkoon, jahka tässä pääsen parvekkeelle asti. Varisevat kanervat saavat taas kyytiä. Oli kyllä aika kylmän tuntuinen ilma, joten voi olla, että siirrän sitä kykkimistä. Petollinen tuuli!

Perjantaina jahkailin, että annanko ja käskenkö miehen tutkailla polkupyörääni (eurot vilkkuivat vaan silmissä, kun ajattelin, että sillä säästetään taas pitkä sentti, kun itse huoltaisi), mutta niin vain tein päätöksen (mitä? Päätös?), että vien sen tänään tiistaina huoltoon ja saavat katsoa sen kunnolla läpi. Tai niin kunnolla, kuin heillä on tapana. Jos ei halua ahistusta ja mielikuvituksen laukkaavan, en suosittele lukemaan polkupyörän ohje- ja huoltovihkoa! Pyörähän vaatii melkein paremman syynin ja huollon, kuin auto konsanaan! Ei sillä, ettenkö luottaisi oman miehen taitoihin, onhan hän ennenkin rassannut ja on kätevä käsistään (on on!), mutta päädyin sitten kuitenkin ammattilaisen puoleen.

Kipasinpas sitten pyöräkorjaamolle, mutta mitä ihmettä! Taitaa olla suosittu paikka ja aika, koska piha oli täynnä pyöriä (kuinkahan monta sieltä varastetaan? Kysyn vaan!). Omani luvattiin hakea pois vasta ensi viikolla! Ensi viikolla? Kakistelen tässä ja nyt, kun en siinä paikan päällä kyennyt. Nielin vaan pettymykseni ja jätin ressukan sinne muiden joukkoon - ja toivon, ettei sitä kukaan vie. Nyt sitten ei auta, kuin odottaa puhelinsoittoa, joka tietää sitä, että pyörä olisi valmis haettavaksi. Voih.. Niin kuin minä jo suunnittelin, että pääsen pyöräilemään jo tänään! Matkamittarista oli patteri loppunut, joten ehkä jo sekin antoi vihiä, että ei ole minun päivä vielä pyöräilykauden avaukselle.

Tässä taas nähdään se, miten kahdesta on vaikea valita - ja yleensä valitsen väärin. Jos olisin piut paut välittänyt, onko pyörä kunnossa vai ei, olisin jo sotkemassa tuolla pitkin poikin. Ja huomenna voisin valittaa, miten on takamus ja jalat kipeinä.

Tapaus naapuri. Hoidin asiani nyt sillä tavalla, että tiputin postilaatikostaan karkkipussin lapulla, missä lyhykäisyydessään kiitin. Harmi vaan, että ketään ei ollut kotona just sillä sekunnilla, kun olin menossa asioille. Sen toki olin varmistanut hetkeä aikaisemmin, koska kuulin ja näin poistujat. Nyt toivotaan ja pelätään parasta, että niitä seuraavia kertoja ei tulisi! On se hyvä, että kesä tulee, niin päässee (elättelen vielä toiveita) pyöräilemään ja voi olla parvekkeella; sinnehän ei välttämättä kuule, vaikka ovikello soi.

Voi tätä elämäni kevättä!