Pöljä mikä pöljä.
Sopiva vauhti
Pyörän matkamittari on edelleen asentamatta, mutta karttapalvelun mukaan pyrähdyksille kertyi matkaa noin 40 km. Yllä olevan kuvan perusteella tuumasin, josko 3 x 5 olisi 15 km, mutta eipä se riittänyt. Vähän kauhistelin, kun laskelma selvisi, eihän tuo ole ollenkaan minun tapaista, talven sohvaperunalle. Lukuun ottamatta ylämäkiä pyöräily sujui melkein huomaamatta. Välillä piti pysähtyä juomaan ja syömään jäätelöä ja ihmettelemään maisemia - ja taas eteenpäin. Tiistaina kävin Pyhäjärven rannalla, eilen oli vuorossa Näsijärvi.
Särkän torni
Kaksin joskus kaunihimpi
Olihan se aikamoinen sightseeing. En ehkä ihan heti lähde uudestaan.
Koti – Viinikan liikennehässäkkä –
Sorsapuisto -
Kaleva – Kissanmaa – 1. huti – Tammela – Tammerkoski
–
keskusta (äkkiä täältä pois!) – Tallipiha – Näsinpuisto –
Mustalahden satama –
Naistenlahti – Petsamo – 2. huti –
Teiskontie –
Hakametsä – Janka – Ristinarkku – Linnainmaa -
Hankkion teollisuusalue –
1. "missä helvetissä mie olen?" –ajatus –
Kaukajärven uimastadion
(vahinko oli tapahtunut. Ei minun sinne pitänyt ajaa, mutta pyörätie vei ja onneksi vei, koska jos olisin jatkanut matkaa, olisin löytänyt itseni Kangasalta. Tai ainakin Vehmaisista.) –
kotimatkalle – kotiin.
keskusta (äkkiä täältä pois!) – Tallipiha – Näsinpuisto –
Mustalahden satama –
Hakametsä – Janka – Ristinarkku – Linnainmaa -
Hankkion teollisuusalue –
1. "missä helvetissä mie olen?" –ajatus –
Kaukajärven uimastadion
(vahinko oli tapahtunut. Ei minun sinne pitänyt ajaa, mutta pyörätie vei ja onneksi vei, koska jos olisin jatkanut matkaa, olisin löytänyt itseni Kangasalta. Tai ainakin Vehmaisista.) –
kotimatkalle – kotiin.
Menomatkalla oli hyvä seurata viittoja, missä luki
Ylöjärvi – tiesi suunnan olevan jokseenkin oikea, kun taas paluumatkalla piti
etsiä Kangasalan viittoja. Mies tosin illalla totesi, että entäs sitten, jos joku olisikin käpälöinyt niitä tienviittoja ja minä uskollisesti kuljen Kangasalan suuntiin ja olisinkin löytänyt itseni vaikka Kämmenniemestä. Höh.
Viimeiset pari kilometriä oli hankalimmat, mutta kotiin kun pääsin, sain olla pelkästään tyytyväinen, että ylipäänsä lähdin, kuten olin aikonut ja varsinkin, että pääsin ehjänä perille. Päkiän rakko tosin ei tykännyt reissusta yhtä paljon, koska sehän aukesi melko alkumatkasta, mutta eihän sitä nyt poljentoa kesken jätetä, ellei ole pakko (rengas puhki tmv.).
Tampereella moititaan aika paljon pyöräilijöitä, mutta en kyllä menisi kehumaan jalankulkijoitakaan. Ovat sitten yksin tai kaksin, vievät koko pyörätien leveyden, kun kävelevät rinnakkain tai sitten keskellä kulkuväylää. Toistaiseksi olen vältellyt pimputtamasta kelloa, koska en välttämättä halua, että polvisukkamummot tai muutkaan kadunvaltaajat saavat sydänkohtausta minun takia. Onhan minulla aikaa väistellä ja pähkäillä, mihin suuntaan arvon kävelijä päättää seuraavaksi mennä.
Entäs sitten nämä tuhatta ja sataa pyöräilevät – ei väliä, onko kypärää vai ei, tavalliset sotkijat ja kilpaharjoittelijoiden näköiset. Mihin niillä muka on hoppu? Onko sieltä alikulkutunneleista aivan pakko viuhahdella välittämättä ja edes katsomatta sivuille, tuleeko kenties muita. Ei minua haittaa, jos ohi suhahtavat, ymmärränhän minä, että paremmalla ja nopeammalla menopelillä pitää päästä ohi eikähän siinä ole törmäysvaaraa, mutta se päätön kaahailu! Taitavat olla samoja kauhupäitä, jotka ovat toisinaan auton ratissa ja luulevat olevansa mitä lie.
Tästä päivästä näyttää tulevan yhtä aurinkoinen, mutta maltan mieleni ja jalkani. Päkiä huutaa välipäivää ja sen se saa. Harmi vain, että sinne kauppaan pitää suoriutua ja autolla en jaksa lähteä. Sain ystävällisen käskyn käydä, koska miehellä on kuulemma luvassa ylitöitä ja tokihan tässä itsekin kaipaa kahvimaitoa. Parvekkeella voinee nautiskella lasten äänistä ja suunnitella seuraavaa pyöräilyä. Hervanta voisi olla hyvä kohde.
Viimeiset pari kilometriä oli hankalimmat, mutta kotiin kun pääsin, sain olla pelkästään tyytyväinen, että ylipäänsä lähdin, kuten olin aikonut ja varsinkin, että pääsin ehjänä perille. Päkiän rakko tosin ei tykännyt reissusta yhtä paljon, koska sehän aukesi melko alkumatkasta, mutta eihän sitä nyt poljentoa kesken jätetä, ellei ole pakko (rengas puhki tmv.).
Tampereella moititaan aika paljon pyöräilijöitä, mutta en kyllä menisi kehumaan jalankulkijoitakaan. Ovat sitten yksin tai kaksin, vievät koko pyörätien leveyden, kun kävelevät rinnakkain tai sitten keskellä kulkuväylää. Toistaiseksi olen vältellyt pimputtamasta kelloa, koska en välttämättä halua, että polvisukkamummot tai muutkaan kadunvaltaajat saavat sydänkohtausta minun takia. Onhan minulla aikaa väistellä ja pähkäillä, mihin suuntaan arvon kävelijä päättää seuraavaksi mennä.
Entäs sitten nämä tuhatta ja sataa pyöräilevät – ei väliä, onko kypärää vai ei, tavalliset sotkijat ja kilpaharjoittelijoiden näköiset. Mihin niillä muka on hoppu? Onko sieltä alikulkutunneleista aivan pakko viuhahdella välittämättä ja edes katsomatta sivuille, tuleeko kenties muita. Ei minua haittaa, jos ohi suhahtavat, ymmärränhän minä, että paremmalla ja nopeammalla menopelillä pitää päästä ohi eikähän siinä ole törmäysvaaraa, mutta se päätön kaahailu! Taitavat olla samoja kauhupäitä, jotka ovat toisinaan auton ratissa ja luulevat olevansa mitä lie.
Tästä päivästä näyttää tulevan yhtä aurinkoinen, mutta maltan mieleni ja jalkani. Päkiä huutaa välipäivää ja sen se saa. Harmi vain, että sinne kauppaan pitää suoriutua ja autolla en jaksa lähteä. Sain ystävällisen käskyn käydä, koska miehellä on kuulemma luvassa ylitöitä ja tokihan tässä itsekin kaipaa kahvimaitoa. Parvekkeella voinee nautiskella lasten äänistä ja suunnitella seuraavaa pyöräilyä. Hervanta voisi olla hyvä kohde.
Kommentit