Skypehän on jo vanha juttu, mutta vastarannan kiiskenä tulen aina vähän jälkijunassa. Meitä on skypettänyt aina välillä ja välillä se on ollut unohduksissa ihan kokonaan. Nyt se tuli taas mieleen ja otin iltapäivän ilokseni asennuksen työn alle. Minä en siitä niin perusta, kun en muutenkaan niin paljon puhelimessa puhu, mutta miehen veli ja kaverit ovat kinunneet sitä ottamaan.

Kaikki meni siihen asti hyvin, kunnes aloin tekemään sitä tarkistussoittoa. Kaikki muu toimi hyvin ja kuulokkeista kuului hyvin, paitsi se oma nauhoitettu pätkä. Ei, vaikka teki mitä (ja nyt ne asetukset voi olla vähän pielessä, mutta en jaksa enää tänä iltana niitä korjailla). Pähkäilyä ja kokeilua kesti varmaan tunnin, mutta kiitos luonteeni; periksi ei anneta!

"Mikäs pidike tämä on?" tuumasin, kun suoristin piuhanpätkää ja välimaastossa oli sellanen ihme "pidike". Onhan se siinä aina ollut, en vaan nyt sitä muistanut enkä nähnyt, kun keskityin näyttöruutuun. "Kappas, siinä on liikkuvia osia" - niksnaks (auki - kiinni) ja yksi rulla (äänenvoimakkuuden säätö). Siinä vaiheessa tämän tytön päässä syttyi lamppu!

Uusi yritys koesoittoäänityksineen - ja SEHÄN TOIMI! Kuulokkeista kuulin oman ääneni (joka taas on yksi omituisempia ääniä). Kaikki toimii, kunhan muistaa avata mikrofonin! Että täytyy olla pöljä! Ja samalla sekunnilla mikä onnistumisen riemu, kun itse hoksaa, missä mättää. Nyt vielä kun päästään soittelemaan, niin se on siinä! Innostuisivatkohan äiti ja isä laittamaan mokoman härpäkkeen, pitääpä joskus kysyä uudelleen.

Paukkupepet liikenteessä
Uusi vuosi vaihtui eilen taas aika rauhallisesti ja huomaamatta, mitä nyt joka puolella ammuttiin raketteja ja valehtelematta koko päivä. Vielä tänä päivänäkin on kuulunut yksittäisiä paukahduksia. Nukkuivatko onnensa ohi vai jäikö ammuksia vielä käyttämättä. No, loppujen lopuksi ei ne minua haittaa, kunhan ei parvekkeelle asti lennä saati ikkunaan kopsahda. Eikähän ne ole minun rahoja, joita sinne taivaalle ampuvat.

Rahasta puheenollen...
Tein päivällä oman tilinpäätökseni vuodesta 2005. Jäin taas miinukselle reilut 500 euroa (v. 2004 n. 415 euroa). Oi niitä aikoja, kun olin töissä ympärivuoden; niistä jäin reilusti aina plussan puolelle. Auts! (tikulla poskeen, kun vanhoja muistelen) Tammikuun ensimmäiset laskutkin maksoin ja jäi tilille sen verran, että kolmisen euroa päivää kohti kestää käyttää ennen seuraavia päivärahoja. Hei hurraa!! On se hyvä, että on työssäkäyvä mies, niin voidaan vähän tasata ja jakaa näitä kulunkeja. Tosin nythän on helpompi aloittaa se uusi vuosi ja diipadaapa, kun ei ole ylimääräistä rahaa ostella herkkuja. Karkkiakaan en ole viikkoon suuhun laittanut, joten tästä olisi hyvä jatkaa.

Jotain plussaa
Vaikka rahallisesti menikin vähän heikosti mennyt vuosi, niin muuten ei ole vakavan valittamisen paikka. Ei, vaikka se työpaikka jäikin saamatta (nythän se vasta tänä vuonna on Tavoite). Mutta kun ei se TYÖ voi eikä saa olla ainut onnellisuuden mittari. Ei se sitä ainakaan oman mittapuuni mukaan ole. Mukavaa oli, kun löysin blogit (joskus 2004) ja tammikuussa 2005 aloitin nämä omat höpinäni. On kuulkaas sellanen maailma avautunut, että joka ei näistä jo tiedä, niin on jäänyt aika paljosta paitsi. Ainakin on yhtä riippuvuutta vähempi. Mutta onhan niitä huonompiakin harrastuksia, on on!