Skypehän
on jo vanha juttu, mutta vastarannan kiiskenä tulen aina vähän
jälkijunassa. Meitä on skypettänyt aina välillä ja välillä se on ollut
unohduksissa ihan kokonaan. Nyt se tuli taas mieleen ja otin iltapäivän
ilokseni asennuksen työn alle. Minä en siitä niin perusta, kun en
muutenkaan niin paljon puhelimessa puhu, mutta miehen veli ja kaverit
ovat kinunneet sitä ottamaan.
Kaikki meni siihen asti hyvin, kunnes aloin tekemään sitä
tarkistussoittoa. Kaikki muu toimi hyvin ja kuulokkeista kuului hyvin,
paitsi se oma nauhoitettu pätkä. Ei, vaikka teki mitä (ja nyt ne
asetukset voi olla vähän pielessä, mutta en jaksa enää tänä iltana
niitä korjailla). Pähkäilyä ja kokeilua kesti varmaan tunnin, mutta
kiitos luonteeni; periksi ei anneta!
"Mikäs pidike tämä on?"
tuumasin, kun suoristin piuhanpätkää ja välimaastossa oli sellanen ihme
"pidike". Onhan se siinä aina ollut, en vaan nyt sitä muistanut enkä
nähnyt, kun keskityin näyttöruutuun. "Kappas, siinä on liikkuvia osia" - niksnaks (auki - kiinni) ja yksi rulla (äänenvoimakkuuden säätö). Siinä vaiheessa tämän tytön päässä syttyi lamppu!
Uusi yritys koesoittoäänityksineen - ja SEHÄN TOIMI! Kuulokkeista
kuulin oman ääneni (joka taas on yksi omituisempia ääniä). Kaikki
toimii, kunhan muistaa avata mikrofonin! Että
täytyy olla pöljä! Ja samalla sekunnilla mikä onnistumisen riemu, kun
itse hoksaa, missä mättää. Nyt vielä kun päästään soittelemaan, niin se
on siinä! Innostuisivatkohan äiti ja isä laittamaan mokoman härpäkkeen,
pitääpä joskus kysyä uudelleen.
Paukkupepet liikenteessä
Uusi vuosi vaihtui eilen taas aika rauhallisesti ja huomaamatta, mitä
nyt joka puolella ammuttiin raketteja ja valehtelematta koko päivä.
Vielä tänä päivänäkin on kuulunut yksittäisiä paukahduksia. Nukkuivatko
onnensa ohi vai jäikö ammuksia vielä käyttämättä. No, loppujen lopuksi
ei ne minua haittaa, kunhan ei parvekkeelle asti lennä saati ikkunaan
kopsahda. Eikähän ne ole minun rahoja, joita sinne taivaalle ampuvat.
Rahasta puheenollen...
Tein päivällä oman tilinpäätökseni vuodesta 2005. Jäin taas
miinukselle reilut 500 euroa (v. 2004 n. 415 euroa). Oi niitä aikoja,
kun olin töissä ympärivuoden; niistä jäin reilusti aina plussan
puolelle. Auts! (tikulla poskeen, kun vanhoja muistelen) Tammikuun
ensimmäiset laskutkin maksoin ja jäi tilille sen verran, että kolmisen
euroa päivää kohti kestää käyttää ennen seuraavia päivärahoja. Hei
hurraa!! On se hyvä, että on työssäkäyvä mies, niin voidaan vähän
tasata ja jakaa näitä kulunkeja. Tosin nythän on helpompi aloittaa se
uusi vuosi ja diipadaapa, kun ei ole ylimääräistä rahaa ostella
herkkuja. Karkkiakaan en ole viikkoon suuhun laittanut, joten tästä
olisi hyvä jatkaa.
Jotain plussaa
Vaikka rahallisesti menikin vähän heikosti mennyt vuosi, niin
muuten ei ole vakavan valittamisen paikka. Ei, vaikka se työpaikka
jäikin saamatta (nythän se vasta tänä vuonna on Tavoite). Mutta kun ei
se TYÖ voi eikä saa olla ainut onnellisuuden mittari. Ei se sitä
ainakaan oman mittapuuni mukaan ole. Mukavaa oli, kun löysin blogit
(joskus 2004) ja tammikuussa 2005 aloitin nämä omat höpinäni. On
kuulkaas sellanen maailma avautunut, että joka ei näistä jo tiedä, niin
on jäänyt aika paljosta paitsi. Ainakin on yhtä riippuvuutta vähempi.
Mutta onhan niitä huonompiakin harrastuksia, on on!
sunnuntai, 1. tammikuu 2006
Kommentit