En ole lamaantunut kisasohvalle, enkä lintuinfluenssauutisista. Olen muuten vain säästänyt näppistä, kun ei ole niin maan mahdottomia asioita ollut mielessä. Aina silloin tällöin käynyt lukemassa päivityksiä ja sillä tavalla pysynyt suurinpiirtein kärryillä, missä nyt mennään. Pientä ärsyyntymistä olen havainnut joidenkin rivien välistä, mutta myös itselläni. Vaikkei tämä omakaan kielioppini niin täydellistä ole, niin se sisäinen äidinkielenopettajani ärsyyntyy mm.  typeristä yhdys sana virheistä! Mikä siinä on, ettei tavallisimpia sanoja osata kirjoittaa oikein! Sellasta tekstiä on tosi ärsyttävä lukea. Taas toisaalta, eihän niitä kirjoituksia ole pakko lukea. Minunkaan. Hyvä niin.

Olen myös ilostunut ja kiukustunut toisten puolesta ja/tai takia. Se on kai sitä normaalia nettielämää. Ainiin, eihän se (tämä) ole joidenkin mielestä elämää ollenkaan. Pah! Tämä on nykyaikaa, sanovat jossain. Toiset viettävät aikaansa salilla, toiset lähikuppilassa, me pösilöt tietokoneella. Ne loput vielä jossain muualla. Meitä on joka lähtöön, joten tarvinneeko sitä puuttua ihmisten erilaisiin ajankäyttötapoihin!

Liityin tällä viikolla Herkunkin hehkuttamaan Postcrossing -juttuun. Piti jo silloin, kun siitä ensimmäisen kerran luin Herkun blogista, mutta se jäi muistilapuksi korvan taakse. Nyt omat korttini ovat vasta matkalla, mutta jahka tässä vauhtiin päästään, niin mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää. Liityin siitä syystä, että minusta on mukavaa saada oikeata kirjepostia (myös postikortteja) ja onhan tuo samalla hyvää englannin harjoitusta. Kaiken lisäksi kun osa korteista "pitää" tehdä itse, niin mikäs sen mukavampaa, kuin askartelu. Äitin synttärikorttikin on valmistunut siinä samalla.