On se onni ja autuus, että näitä "yksinäisiä" päiviä ei ole liian taajaan. Eilinen meni ihan tärviölle, vaikka olin ajatellut tehdä sitä sun tätä, kun kerrankin sain omaa aikaa miehen ollessa poissa. Ja mites kummempia järjestyksenvaihtoja teen, kun en jaksa siirtää yhtä siirrettävää tasoa toiselle seinälle. Siitähän se koko muutos olohuoneessa lähtisi, vaan kun ei. Hyvä tekosyy jättää hommat sikseen; onhan miehellä koko viikko kesälomaa. Ainut näkyvä muutos on keittiönpöytä, jolta hävitin vinot pinot sanoma- ym. lehtiä. Hiljaa hyvä tulee ja kiiri pysyy hyvänä, kun tekee pikkuhiljaa ja puoleksi suunnittelee valmiiksi.

Katsoin myös viimeinkin Brokeback Mountain -elokuvan. Olihan se..hyvä, mutta vaikka liikuttava paikkapaikoin olikin ja itkuksi meni lopussa, niin emminä sitä kyllä meinaa ihan heti uudelleen katsoa. Tuli vain mieleen silloin ensi-illan aikoihin, kun väki kuulemma ramppasi elokuvissa kerta toisensa jälkeen. Ajattelin, että kyseessä täytyy olla todella loistava elokuva. No, ehkä se on joillekin ja onhan tuo hyvä elokuva! Saman vaikutuksen lienee tehnyt minulle Gilbert Grape; sen voin katsoa uudestaan ja uudestaan.

Aamulla kävin ottamassa tuntumaa pitkästä aikaa pyörälläajoon, kun kävin parturissa. Nyt on taas puolet kevyempi pää ja pyörä testattu illan mahdollista lenkkiä varten. Mitään ei irronnut ainakaan tällä välillä. Kaupasta piti ostaa biopusseja, mutta en sitten enää siellä hyllyjen välissä niitä muistanut. Muutenkin oli olo vähän niin kuin töttöröö! Sen siitä saa, kun valvoo ja kupeksii yömyöhään ja aamulla piti kumminkin nousta ajoissa ylös. Harjoituksen puutetta se vaan on.

Tänään olen jatkanut rästiblogien lukemista ja voi, että on ollut tapahtumarikasta aikaa paikkapaikoin. Olen laiska kommentoimaan, vallankin silloin, kun en löydä sanoja näppikseltä. Välillä on saanut lukea vedet silmissä, välillä taas pyrskähdellä ja hihitellä keskenäni. Halvat huvit kantaa pitkälle. Sitä nuhaa en kuitenkaan halua, mikä täällä pyörii.

Se olisi taas yksi merkintä kalenteriin, 11.11. ja Tampereen Pakkahuone. Kädet ylös!

Meinasinpas laittaa vahingossa saman otsikon, kuin vuosi sitten, mutta kyllähän nyt on vähän kevyemmät askeleet. Muuten tunnelma on aikalailla sama; parveke pitäisi siivota kuolleista kukista ja laittaa jotain uutta tilalle. Mitä? Se jää nähtäväksi, kunhan kauppaan asti pääsen. Ja ne Onnenbambut on vielä ostamatta! Tai jos nyt yksi riittäisi.