Ovikello soi. Mies meni avaamaan, koska minä roikuin täällä netissä etsien askarteluvinkkejä. Ovelta kuului naapurin ja lastensa äänet; pienempi toivotti hyvää uutta vuotta ja hyvää joulua ja jotain.. Mies kuulosti olevan hoo moilasena ja aivan äimän käkenä, mutta kiitteli kovasti, kuten asiaan kuuluu. Minä jähmetyin tähän koneelle. En saanut lähdettyä ovelle, kun ajattelin, että miehen vuoro selvittää tuo tilanne. Enkä tiedä, mitä itse olisin osannut sanoa. En ainakaan olisi voinut ääneen kysyä, mitä mielessä oli; mistäs päin nyt tuulee? Tai että mistä hyvästä? Mikä lie kaiken takana.

Onhan nyt joulu ja tapoihin joskus kuuluu ja plaa plaa, mutta SILTI jaksan ihmetellä tapahtunutta. Kyseenalaistin heti koko lahjonnan, en voi mitään. Ehkä taustalla ei ole mitään sen kummempaa, mutta kun tiedän jotakin, mitä naapuri ei ehkä tiedä minun tietävän, niin pistäähän se ihmettelemään!

Nyt meillä sitten on syötävä jouluasetelma, jouluista juotavaa (ei glögiä) ja lapsen tekemä hassu koriste. Ja vähän joulumieltä. Nyt myös mietityttää, että mitä heille vastalahjaksi. En todellakaan ollut osannut varautua tämän iltaiseen. En kehtaa ohimennen pelkkää korttia tiputtaa postiluukusta, vaikka en sellasta olisi alunalkaenkaan kirjoittanut; minusta naapureiden pitäisi olla tätä enemmän tekemisissä, kuin mitä me nyt. Tietyistä syistä, joita en nyt tähän voi sen kummemmin mainita, olen pitänyt välimatkaa tarkoituksella. Ja aion pitää tästä eteenkinpäin. Pitää torstaina katsella vähän muutakin, kuin kalatiskiä. En minäkään nyt niin sydämetön ole, ettenkö jo niiden lasten takia meinaa heille jotakin hankkia. Ehkä he olivat sen takia ajoissa liikkeellä, jos luulivat meidän taas lähtevän jouluksi pois.

24489.jpg

Huomenna odottaa uusi siivouspäivä, vaikka mieli tekisi mennä Tiimariin ostamaan kaikenmaailman tarvikkeita. Olen jo pitkään halunnut kokeilla sellasta lautasliinalakkailua ja nyt näissä täpinöissä tuntuu, että pakkohan se on testata. Ensi vuoden yksi joulukorttimallikin on jo löytynyt; eri asia on, muistanko käyttää sitä. Ja mielihän voi muuttua. Vuosi on pitkä aika, vallankin kun joulu on loppuvuodesta.

Torstaina on saatava myös pari joulukukkaa. Tätä menoa hommaan meille vielä joulukuusen, ellei tämä tästä rauhoitu. Tässähän alkaa ihan oikeasti kohta tuntumaan joululta. Ehkä se on tuo luminen maisema, mikä on ikkunan takana. Vai alkaako ikä painamaan, en tiedä...

Ikkunaiineksen tämän päivän merkinnässä oli jotakin liikuttavaa.