Nyt on vanha pöytäkone taas käytössä ja käteensopiva näppis hallinnassa. Tällä tuntee hallitsevansa, ellei itseään, niin ainakin 10-sormijärjestelmän. Polosesta oli mennyt rikki virtalähde, jota poweriksi kutsuivat ja lisäksi siihen lisättiin roimasti muistia. Kyllä nyt toimii kuin unelma! On niin nopeakin, ettei meinaa perässä pysyä. On se hienoa, että on ihmisiä, jotka korjailevat mokomia vikoja ihan töikseen. Vielä hienompaa oli oma mies, joka kustansi tämänkin loven. Auts.

Kun pari päivää sähelsin ja surffailin kannettavalla, niin täytyy sanoa, että siinäkin on puolensa. En sen kanssa liikuskellut työhuonetta pitemmälle, koska ei meillä ole tarvittavia vempaimia, joilla se esimerkiksi menisi nettiin vaikkapa keittiössä (mitä lie tarvitsee?), mutta näyttö näytti kaiken ihan eri tavalla. Paremmin. Jotkut sivut näyttivät ihan erilaisilta, mitä on tottunut näkemään. Hurjaa. Itse kirjoittaminen sitten on oma taiteen lajinsa, mutta siihenkin tottuu, kun aikansa naputtelee.

Neiti Etsivä.. eikun siis Keravan Vinski on sitten ratkaissut pähkinän. Kiitän. Nyt jos koskaan voin nukkua yöni rauhassa - ainakin tuon täplän suhteen.