On se hyvä, että meistä toinen lähtee huomenna töihin ja ollaan välillä erossa taas reilut 8 tuntia. Ei tässä muuten, mutta ollaan kiukuteltu koko viikonloppu enemmän ja vähemmän, kuin kissa ja koira. Ei mitään vakavaa, mutta jos oltaisiin toisen sorttisia ihmisiä, olisi toinen varmaan oikeasti jo nostanut kytkintä. Sehän on enemmänkin nykyajan meininki.

Ensin toinen kuorsaa ja korisee kuin viimeistä päivää, eikä anna hetken rauhaa, että ehtisin nukahtaa. Minun hermoilla sitä korinaa ei kuunneltu ja tökin ja mäkätin, niinkuin asiaan kuuluu. Jossain vaiheessa mies otti nokkiinsa ja vaihtoi huonetta. Vaihteeksi näin päin. Viimeksi se olin minä, joka otti täkin ja tyynyn kainaloon ja muutti rauhallisemmille seuduille toiselle puolelle asuntoa. Ja kuinka ollakaan; mieskin nukkui aika hiljaisesti. Nukuttiinpa taas molemmat aamuun asti ja hyvin.

Kaiken lisäksi olen kiukutellut omiani, mutta nehän tietysti menevät pms:ien ja kuumeilun piikkiin. Nyt tosin alkaa helpottaa ja kuume on pysynyt poissa tämän illan. Johtuneeko siitä, että olen juonut mm. vanhaa teetä. Ollaan kahvi-ihmisiä ja meillä nuo teepussit näköjään pääsevät aina vanhentumaan. Teevieraita käy tosi harvoin. Nytkin päiväykset tammi- ja helmikuussa, mutta eipä se maussa tuntunut. Yhtä pahalta ne on minusta aina maistuneet. Nyt vaan on pitänyt juoda kuumaa ja vaihtelu virkisti. Huomisen jos ottaisin vielä rauhallisesti, niin eiköhän tässä tiistaina ole taas terveiden kirjoissa. Toiveita elätellen...