Kotiin tultiin jo toissapäivänä, keskiviikkoiltana, mutta olin sen verran tööt ja silmät kuin särjellä, etten kyennyt muuta tekemään, kuin purkamaan laukut ja painamaan pari näppäintä. Nyt totuttelen pikkuhiljaa taas arkeen, vaikka viikonloppu onkin edessä.
Ti 20.6. Startattiin aamulla ja ajettiin vaihteeksi Pohjanmaan kautta. Nelostie on talvella hyvä ja nopea reitti, mutta mikäs kiire tässä nyt oli. Oltiinhan lomalla. Vähän ennen yhdeksää oltiin Tuurin Kyläkaupan pihalla. Ei ollut kovin montaa autoa vielä siihen mennessä, mutta kaupasta ulos tultaessa piha näyttikin ihan toiselta. Populaa riitti. Kerran aikaisemmin ollaan käyty siellä, mutta se oli Tangomarkkinoiden aikaa, joten sitä väkeä oli kahta kauheammin. Tangoilemassa ei käyty. Kyllähän tuolta kaupasta olisi löytynyt vaikka mitä ja löytyikin, mutta joku roti. Se nyt ainakin on valetta, että Tampereelta menisi tunti Tuuriin. Ehkä se riittää, jos painattaa ylinopeutta ja mutkat suorina, mutta näin lomalaisille; tunti on höpö höpö mainoslausetta!
Hepankenkä
Linnahotelli
Vähän isompi potkuri
Kannattiko syödä aamupalaa turistikohteen juurella?
Ke 21.6. – to 22.6. Onkimista ja onkimista. Pääsin viimeinkin vavan jatkoksi ja kiusaamaan matoja. Onko mukavampaa ja rentouttavampaa, kuin onkia järvenrannalla, kun (melkein) ainoat äänet ovat kohon molskahdus veteen ja lintujen laulut. Ei huuda naapurinkakarat, ei autot kaahaile, ovikellon pimputuksesta puhumattakaan! Voi, niitä onnen hetkiä! Mies virvelöi ja huiski mäkäräisiä, nautti vielä siinä vaiheessa kaikin puolin mökkeilystä.
Veneilykin oli ihan mukavaa, kunhan toppasi päälle pelastusliivit.
Kaloja odotellessa...
Ahven
Näitä veijareita tuli loppujen lopuksi enemmän kuin yksi.
Niitä tuli syötyä (savustettuna) paljon ja riitti vielä kotiinkin asti. Röyh.
Puille uusi lato.
Muutama tovi meni puita kantaessa paikasta a paikkaan b.
Pinoja kaksi ja vähän reilu.
Järvisimpukka
Lauantaiyönä koettiin jänniä hetkiä, kun mies sai ilmeisesti allergisen pistoksen joltain pikku itikalta. Mäkäräisiä, mokkiaisia ja sääskiä oli tyynellä ilmalla ihan riittävästi ja paarmoja kiusaksi asti. Niihin en totu sitten ikinä. Enkä sudenkorentoihin. Siinä eivät auttaneet puheet eikä huudot, että se on ihan normaalia niillä leveysasteilla ja jos kerta hengitys kulkee, ei ole mitään hätää. Ihmisen iho on kyllä venyvää sorttia, tuli huomattua. Pitkälle sunnuntaipäivään sitä turpeaa oloa kesti, mutta niin vain alkoi mies ja naama muistuttaa entistä miestä. Vaara ohi. Ehkäpä nyt osataan taas varautua moisille pistoksille.
Su 25.6. käväistiin sivistyksen parissa hakemassa täydennystä lääke- ja jääkaappiin ja pikainen silmäys sähköpostiin. Ei mitään akuuttia.
Ma 26.6. satoi iltapäivästä vettä ja vähän ukkosti. Kalansyönti oli loistavaa edellisiltana, mutta ennen sadetta ei minkäänlaista nykäisyä. Ei edes särkiä!
Yksi ainoa sadepäivä
Hei, olen Tinka. Olen kamera-addikti.
Ti 27.6. Lähdin aamusta isin kanssa katsomaan katiskat ja oli tarkoitus, että nappaan joutsenista kuvan, kun ne taas aamusta olivat asemissa. Kuinka ollakaan, kameran akut olivat asuntoautossa latingissa. Ei siis kuvia siltä venereissulta. Paluumatkalla isi heitteli virveliä muuten vaan, kunnes se tarttui johonkin kiinni. Se nyt ei ollut uutta; monta kertaa päivässä piti käydä irrottamassa uistimet tai siimat lumpeista tai kaisloista. Nytkin huopasin iha ite, että haetaan pois. Mutta sielläpä olikin hauki kiinni! Eikä tietenkään ollut just sillä reissulla haavia mukana ja kuinka ollakaan, hauki vei pitkän pätkän siimaa ja uistimen mennessään. Kyllä pääsi taas ärräpäitä.
Ei kun takaisin rantaan hakemaan haavi, mies ja virveli ja minulle pilkki. Päästiin takaisin järvelle, niin eikös alkaneet Dragonit ei kun Drakenit lennellä yläpuolella! Hirveä meteli, johan ne kalatkin säikähtivät. Onhan niihin hävittäjiin tottunut jo täällä asuessa, mutta nuo taisivat olla Rovaniemen lennoston väkeä. Menivät pitkin poikin, välillä ihan kohtisuoraan ylös silmänkantamattomiin tullakseen taas yhtä suoraan maata kohti. Kaarsivat tosin hyvissä ajoin, mutta hurjalta se näytti.
Melukone
Se musta piste pilvessä.
Pilkillä
Vaihtelua ongintaan.
Aina ei edes tarvitse matoa koukkuun, saman, ellei paremman asian ajaa kalansilmä.
Kalastus on kaikkinensa raakaa puuhaa, jos niikseen menee.
Hauki on kala.
Kalastajien kärsivällisyys palkittiin melusta huolimatta.
Aurinko paistoi pitkälle, mutta jossain vähän ennen Ähtäriä alkoi sataa vettä ja Autosta tuli pikkuhiljaa taas höyrykoppi. Se näytti samat elkeet viime kesänä ensimmäistä kertaa, siihen asti kun oli toiminut moitteetta. Ei auta, vaikka vipuja vääntää mihin suuntaan tahansa, ikkunat höyrystyy alta aikayksikön. Oli nessuille taas käyttöä. Loppujen lopuksi siihen auttoi, kun piti lämmitystä täysillä, niin tuulilasi ja etuovien sivuikkunat kuivuivat hitaasti, mutta kuitenkin. Oli vähän lämmin ja tiivis tunnelma. Mies manasi, että tää auto lähtee vaihtoon! Saapas nähdä, kyllähän sen ensiavun tietää jo; heti, kun ensimmäinenkään vesipisara tulee tuulilasiin, lämppärit täysille, niin näkee ajaa. Tosi tervettä. Just. Se nyt vaan on kuivan kelin auto. Huollossa sitä on käytetty, mutta eivät sielläkään osanneet sanoa, mikä sitä vaivaa. Sisäilmasuodatin taisi olla vaihdettavien listalla, mutta ongelma on siinä, että koko Auto ei sellasta omista. Merkkikohtainen ongelma kuulemma tuo höyrystyminen. Ei paljon lohduta ajon aikana.
Ähtäriin kun päästiin mies vei minut Ähtärin Eläinpuistoon, enkä edes vikissyt. Aivan ihana taukopaikka siinä hikoilun lomassa, joten raitis ilma teki kaikin puolin terää. Siellä ei satanut enää / vielä siinä vaiheessa, joten hyvin ehdittiin syödä ja käydä kiertämässä reitti. Ihania eläimiä, toinen toistaan hassumpia.
Tervemenoa!
Puutunut jalkainen joutsen
Isäkarhu
Vähän pienemmät karhut ensin painivat ja
"voittaja" kiipesi keinun kyytiin.
Tunturipöllö
Papukaija ulkoruokinnassa
Kop-kop, koputteli nokkaansa hän seinää vasten.
Liekö tervehti vai hätisteli tuijottajat pois.
Pikkuporo
Hän sanoi "PÄIVÄÄ"
Visentti
Saukko
Supikoiria
Näitäkin nähnyt ainoastaan etelän teidenvarsilla raatoina.
Rantakäärmeitä
Possutrio
Nuukahtanut kesken kaiken
Majava
Kotona oltiin iltasella ja pääsi kyllä helpotuksen huokaus, kun postintulo oli lakannut, kuten piti ja kukat voivat hyvin, ellei paremmin, kuin lähteissä. En sitten käyttänytkään sitä pullotekniikkaa, vaan juotin ne hukuksiin asti. Se toimii näköjään edelleen. Mitään muuta ihmeellistä täällä ei ollut kai tapahtunut, ainakaan ole huomattu. Töitä ei ilmaantunut lomankaan aikana, joten täytyy tästä taas aktivoitua, kunhan arki alkaa ja käännän oman päänuppini tiettyyn asentoon. Nyt olen vähän lomafiiliksillä edelleen. Ainiin, uimassa en käynyt, en kastellut edes varpaita ja veneessä istuessa taisi kärähtää nenä ja poskipäät. Ihan, kuin olisi ollut festareilla.
Silloin paluuiltana tosin tuntui vähän haikealta, kun täällä oli ihan hämärää jo! Olin taas monta iltaa ja yötä ollut valoisassa, niin kyllähän se hämmentää, että illat ja yöt ovat täällä pimeitä. Ja vastahan ne tästä pimenee ja synkkenee, kun kesä kuluu. Sanoinkin, että ehkä minusta ei koskaan tule tämän kummempaa tamperelaista, eikä onneksi tarvikaan tulla. Olen ikuinen pikkukaupunkilainen, ei siitä mihinkään pääse. Väläyteltiin taas kotimatkalla jo, että jospa me vielä joku päivä muutetaankin Ouluun. Sieltä ei ole kuin hyviä muistoja, niin mikä ettei. Tarpeeksi kaukana, mutta sopivan lähellä ja etelään aina pääsee käymään. Ei se tosin ole vielä ajankohtaista, mutta onhan näitä äkkinäisiä päätöksiä tehty ennenkin. Täytyy laittaa asioita hautumaan ja katsoa, mitä niistä tulee.
Tällä hetkellä alkava heinäkuu on kyllä niin avoin ja kysymysmerkkinä, että katsotaan, mitä tuleman pitää. Taitaa mennä puolikuuta heinäkuusta lukiessa rästiblogeja. Voi teiän kanssa, kun ette piä yhtään lomia! Taitaa olla kolmatta sivua Blogilistaa lukematta, mitä teille kuuluu! Huh huh, sanommie!
Kommentit