Meni sitten tämäkin päivä ihan häneksi. Lähdettiin aamusta ajamaan Turun tietä (vaan ei onneksi Turkuun asti), kun piti mennä sinne miehen sukulaisia muuttamaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin; kannatti taas etukäteen vetää hernepaketti nenään, koska suurin osa olikin jo hoidettu kuntoon, jäljellä vaan ne "miehen työt". Suoriuduttiin aika pian kotimatkalle ja minähän olin erittäin tyytyväinen. Olisi jäänyt taas muutama harmaa hius saamatta, jos olisin voinut jäädä kotiin, mutta ei. Joskus on tehtävä niitä myönnytyksiä, minunkin. Seuraavaa käyntiä saakin odottaa. Minun hermoja koeteltiin jo tuossa ajassa, kun talon emäntä (joka ei siis ole oikeasti anoppini. Miehen äitiä en ehtinyt koskaan näkemään, mikä on oikeasti iso harmi. Olen varma, että hänestä olisin pitänyt!) jaksoi nipottaa milloin mistäkin.

Kotiin kun päästiin, laskin tunteja (joita oli noin puolitoista), että jos olisin yhtään a) virkeämpi b) rohkeampi c) rahakkaampi d) kaikkea muuta mitä nyt, lähtisin ensin sinne Tampereen Vappukarkeloihin pelkästä uteliaisuudesta ja janosta ja sen jälkeen olisin suunnannut CMX:n keikalle. Mutta kun.. tilanne on kaikkea muuta. Niinpä sitten istahdin tutulle tuolille ja olen nyt tässä. Ollut jo hyvän aikaa, mitä nyt välillä käynyt lukemassa Koirien pikkujättiläistä ja tehnyt johtopäätöksiä. Niin ja juonut yhden vaivaisen siiderin puolikkaan (meillä tämä tasajako toteutuu miehen kanssa joissakin asioissa). Jos tölkissä lukee 2.25 ja juo puolet, niin miten on mahdollista, että se menee päähän? Kaikki on mahdollista, kun on kyse Kopparbergistä. Tai sitten se on vaan harjoituksen puutetta. Sitäpä se.

Kävin tuolla | loora |ssa taas ihmettelemässä, siellä kun oli taas liikettä. Siinä on sellanen hyväntuulen paikka, jota suosittelen, kuten kaikkia hyviä blogeja. Onhan niitä. Tuolla vaan on sekin hyvä puoli, että kummasti saa lisäaikaa sellaset 7 tuntia. Aika lohduttavaa jo tähänkin aikaan, kun oma kello näyttää nyt säätietoja, niin noonella se on vasta iltapäivässä! Onhan siinä nyt vissi ero! Koko alkuilta vielä hällä edessä.

Eikä täällä enää ole edes sitä Big Brotheria, mitä seurata. Oli kieltämättä aika tyhjä olo eilen iltapäivällä, kun siihen aikaan yleensä katsoin ed. illan ohjelman nauhalta ja nyt sitten - EI MITÄÄN! Ja nyt viikonloppuna ei tule Suoraa lähetystä, ei mitn. Mutta onneksi noita muita ohjelmia piisaa, niin eiköhän niistä jonkun korvikkeen löydä. Maanantai ainakin vaikuttaa lupaavalta teeveeillalta. Kotikatsomo on paikallaan ja Nelosella tulee uusi englantilainen sarja ja L-koodi Subbarilla.

Koirista puheenollen... tilasin joskus jostain kirjakerhosta (halvalla kun sai) aiemmin mainitun koirakirjan ja olen sitä taas lueskellut päivät pääskytysten. Siinä vaiheessa, kun taas törmäsin sanoihin "neljä tuntia" iski ahistus! Miten niin koiraa ei voi pitää yksinään enempää kuin neljä tuntia? Voiko se käytännössä olla mahdollista? Tai voihan se, mutta miten se onnistuu, niin kauan, kun tässä maassa työpäivät on 6-8 tuntisia ja joskus ylikin? Ei kaikilla ole sitä kullannuppua (lasta), joka tulee keskellä päivää kotiin ja kuskaa koiran pihalle (jos ovat hyvin kasvatettuja molemmat). Minä olen nyt työtön, mutta entäs sitten, kun pikku karvaturri voisi olla ajankohtainen hankinta. Jos talonväki lähtee aamulla ja tulee vasta iltapäivällä, eikä ole mahdollista tulla välillä käymään kotona, niin eihän se onnistu mitenkään. Koiraparka on yksin monta hemmetin tuntia; ei siinä kestä sen rakko eikä minun kantti. Ei vaan ole sydäntä jättää sitä yksikseen moneksi tunniksi.

Mitä tästä siis olen päätellyt; ei me voida koiraa ottaa, niinkauan kun olemme töissä. Eli vasta eläkeiässä, kun on aikaa olla kotona ja köpötellä pitkin päivää puistoissa. Huokaus...

Hyvää yötä.

21355.jpg

Tämän päivän pakko-ostos