Talvella meinasi usko loppua Postikorttihärdellin kannattavuuteen ja toimivuuteen, kun omat kortit jäivät välille tai niitä ei koskaan rekisteröity (ei montaa, mutta tarpeeksi, että näin lähetettyjen listalla punaista). Samoin vastaanotettujen korttien määrä hidastui ja harveni.
Vaan kuinka ollakaan, tuli kevät ja kusti alkoi taas polkea vanhaan malliin. Harva se päivä on posti tuonut kortin jostain päin maailmaa ja oma innostukseni postin lähettämiseen palasi takaisin. Ei sitä toivoa ole vielä menetetty.
Hassua on ollut huomata se, miten (ne muutamat) virolaiset, joilta olen kortin saanut, olettavat, että "kaikki suomalaiset" olisivat käyneet Tallinnassa. Ähäskutti! Pääsen joka kerta oikaisemaan harhaluulot. Olen vähemmistöä, mutta kyllä meitäkin on.
Ohessa kuva vaihtokaupasta, jotka sain, kun postitin toiselle puolelle maailmaa vastaanottajan keräilyaiheita. Pienestä sitä ilahtuu - puolin ja toisin.
Vaan kuinka ollakaan, tuli kevät ja kusti alkoi taas polkea vanhaan malliin. Harva se päivä on posti tuonut kortin jostain päin maailmaa ja oma innostukseni postin lähettämiseen palasi takaisin. Ei sitä toivoa ole vielä menetetty.
Hassua on ollut huomata se, miten (ne muutamat) virolaiset, joilta olen kortin saanut, olettavat, että "kaikki suomalaiset" olisivat käyneet Tallinnassa. Ähäskutti! Pääsen joka kerta oikaisemaan harhaluulot. Olen vähemmistöä, mutta kyllä meitäkin on.
Ohessa kuva vaihtokaupasta, jotka sain, kun postitin toiselle puolelle maailmaa vastaanottajan keräilyaiheita. Pienestä sitä ilahtuu - puolin ja toisin.
Kommentit