Tässä vaan pikkasen täpinöissäni istun ja ihmettelen, että mitenkäkö kaikki kävi. En ole aivan varma. Siinä päiväkahvissa taisi olla jotain maitoa vahvempaa, koska sain päähäni kokeilla muutoksia. Myönnän, että otin väliaikaisesti (nyt jo kuopatun) toisen blogin, johon testasin ja jossa kokeilin värejä sun muita härpäkkeitä. En luottanut lukemaani, vaan olin aivan varma, että peruutus- tai eikun-vaihtoehtoa ei ole, siksi en ollut uskaltanut kylmiltäni alkaa edes kokeilemaan. Mutta ehkä nyt. Tosin se edellinen pohja oli jotenkin vaikeampi muunneltava. Siksi palasin tähän ihan ensimmäiseen teletappimaastoon, jonka onneksi sai pois, kun deletoi tarpeeksi.

Tämä on siis vähän vaiheessa, kuten täällä Tampereella sanovat. Ei aivan siltä näytä, miltä sen sieluni silmissä piti näyttää. Oli ehkä liian suuret visiot pyjamani kuvioista ja väreistä. Kommenttilaatikkokin piti olla värillinen, mutta ei ainakaan minun silmissä ole muuta, kuin valkoista. Ja kun aloin taustoilta poistamaan, poistin sitten vaikka mitä. Tarkoituksella kaikki tyynni sitten loppujen lopuksi.

Hirveästi näihin näperryksiin saa kyllä kulumaan aikaa ja vaatii hyviä istumalihaksia. Mutta taas se tekemisen ilo ja onnistumisen riemu peittoaa mennen tullen. Ja tuolla onnistumisella tarkoitan lähinnä sitä, etten hävittänyt koko blogia. Ulkoasustahan saa olla montaa mieltä. Ajattelin kuitenkin palkita itseni siiderillä, kun en antanut sittenkään periksi.

Mukavaa lauantai-iltaa!