Oli
pakko hakea vähän vauhtia tähän päivään ja kävin reippailemassa ulkona.
Pitäisi nousta vieläkin aikaisemmin, että ehtisi nauttia aamuhämärästä
vähän pidempään. Nyt lumen tultua valostuukin niin nopeasti. Ei sillä,
että siinä mitään valittamisen aihetta on, kunhan totesin.
Olen huomannut, että aika-ajoin ajatukset valtaa koira.
Eikä mikä tahansa koira, vaan ikioma. Kuinka mukavaa olisi, kun voisi
hyvällä syyllä lähteä iltamyöhään ja aamuhämärissä tuonne haahuilemaan,
eikä sitä kukaan ihmettelisi, kun remmin päässä olisi koira. Tai kun kesken teeveen katselun hätkähdän ajatusta, kuinka ihanaa olisi, jos tuossa lattialla pötköttelisi koira. Tai vieressä. Olisi
ainakin pakko lähteä käymään aina ulkona, oli ilma mikä tahansa, mutta
sitä juuri ajan takaa. Nyt on niin helppoa olla vaan ja ihmetellä
sisällä, että jopas on ilmoja pidellyt. Jos ei huvita nenää ulos pistää, niin ei, mutta koiran kanssa olisi pakko. Positiivinen pakko.
Olen yrittänyt ajatella myös järjellä, että ehkä tähän asuntoon ei
kannattaisi koiraa ottaa. Ei, vaikka kuinka ihmisillä on kerrostaloissa
koiria, silti minusta tuntuu, että ei. Tosin riippuuhan se koirasta.
Miehelle ei tarvitsisi kovin montaa kertaa asiasta puhua, se olisi jo
ajat sitten ottanut meille koiran, jos olisin yhtään näyttänyt vihreää
valoa. Vielä
ei olla päästy asiassa yksimielisyyteen, minkä kokoinen ja rotuinen,
paitsi, että sen täytyisi olla koirankokoinen ja mielellään -näköinen.
Miehellä on ollut koiria aikaisemmin, mutta minun omat koirakokemukseni
ovat vain mummilasta, jossa on aina ollut koira. Siitä ehkä tämä
epävarmuus.
Tulee väistämättä mieleen ajatukset, pystynkö ottamaan vastuun ja
pitämään siitä huolta ja oppiiko se tavoille ja mikä pahinta; raskinko
jättää sen joskus päiväksi yksin, jos kun joudun vaikka töihin. Pieniä
asioita, mutta kun tarpeeksi mielessä pyörittää, niin ahistus on
hyvällä alulla.
Tätä se on, kun on liikaa aikaa. Siitä syntyy liikaa ajatuksia ja tulee
punnittua eri vaihtoehtoja. Vaikeinta on taas se päätöksen teko.
torstai, 1. joulukuu 2005
Kommentit