Alkaa jo pikkuhiljaa pinna kiristymään, kun joka päivä suunnilleen samat naamat samoilla paikoilla esittävät kysymyksen Kiinnostaako se-ja-se tai Olisiko hetki aikaa. Onhan se kesätyö sekin, kalastella ihmisiä kadulla milloin minkäkin asian tiimoilta ja ladella kysymyksiä tai esitellä asioita.

Ei vaan kohta jaksa enää olla kiltti ja kohtelias ja sanoa Kiitos, mutta ei kiitos, kun se sama toistuu joka päivä. Ja samaa reittiä joutuu nyt kulkemaan monta viikkoa ja aina ne siellä on kytiksellä. Kiertäisin paikat jos vaan ehtisin sitten linjabiiliin, kun jo nyt se on sellasta minuuttipeliä. Menisivät utelemaan niiltä joutilailta, jotka istuvat terasseilla ja penkeillä tai muuten vaan notkuvat torilla ja pusikoissa. Mikä pakko on nykiä hihasta (ei onneksi vielä ihan konkreettisesti) pyöräilijöitä tai/ja niitä, joilla oikeasti on hoppu niille pysäkeille! Pummitkaan ei pummi päivätolkulla, mutta nämä aktiivi-ihmiset valtaa joka hemmetin loukon. Eihän heille kai jää naama muistiin, keltä ovat jo ehkä edellisenä päivänä kysyneet saman asian, mutta minullapa onkin hyvä näkömuisti. Puhelinmyyjät saan ohitettua sillä, kun en vastaa puhelimeen, mutta konstit on kehnommat ohittaa kiroamatta näitä kadulla tallaavia.

Riittää, kun päivän huhkii hikisessä toimistossa (ja ne perkeleen helteet on vasta kuulemma tulossa!), niin sitä tahtoo mitä pikimmin kotiin. Tänään tosin ehdin jo ajatella, että Jes, sataa vettä, kun katsoin työpaikan ikkunasta kadunvilinää ja näin muutaman sateenvarjon. Sillä seurueella ne tosin taisi olla aurinkovarjoja. Muistin samalla, että Ratinan Saunaillat alkaa taas.