Uusi kuukausi, parempi mieli

Pieni tuumaustaukoni sitten vähän venähti, mutta ainakin se toimi. Ei tosin ilman vippaskonsteja, mutta nyt on taas kirjoitusvaihde ojennuksessa. Kun vauhtiin pääsin Härkösen jälkeen, luin heti perään Leena Lehtolaisen Jonakin onnellisena päivänä. Hyllyistäni loppuivat lukemattomat kirjat - tai ainakin ne, joita syysmielellä jaksan lukea, joten "jouduin" menemään eilen kirjastoon. Hamusin sellaisia kirjoja, joita ei tietenkään tämän kokoisessa kaupungissa hyllyissä ole, mutta sitten piti virkistää muistia ja selata kirjalistaa. Johan niitä alkoi löytyä. Runokirjoistakin oli helppo löytää vanhoja suosikkikirjoittajia, mitä nyt uusimpia ei tietenkään tähän hätään ollut. On niin ihana lukea runoja ja löytää niistä aina joitakin tuttuja ajatuksia, jotka sopivat just siihen hetkeen ja mielialaan. Otan mielelläni vinkkejä vastaan 2000-luvulla ilmestyneistä runokirjoista, joista mollivoittoisuus ja synkistely ei puutu.

Mieliala parani  ja muutenkin paha mieli kaikkosi myös nähtyäni taas Jiitä kaupungilla. "Sattumalta" tottakai. Oli ehkä viimeinen hetki päästä puhumaan ja kuuntelemaan, muuten olisi varmaan jossain naksahtanut. Mutta eilisen turinatuokion ja haahuilun jälkeen oli niin paljon parempi olo, että tiedän jaksavani tästä eteenpäin taas vähän paremmin. Paljon paremmin, kuin edelliset kuusi päivää. Nyt voin jopa pärjätä, vaikka ei nähtäisikään muutamaan päivään, koska tiedän, että kaveri on kuitenkin siellä muutaman kilometrin päässä. Tai tekstiviestin/soiton. Se riittää.

Kiitos ylläpidolle

että jaksaa pitää Vuodatuksen kasassa ja toiminnassa! Mitä siitä, vaikka tilastot ei aina toimi, kunhan tämä kirjoituspaikka pysyy ja säilyy.

Olipa ollut vilkas lokakuu, kieltämättä yllätyin ja hämmästyin. Hakusanojakin oli taas ilmaantunut vaikka mitä, mutta ihan kärjessä oli jo ties monettako kertaa autokakku. Täältä sitä ohjetta saati kuvaa on turha hakea, koska nimenomaan en käsitä, miksi nykyajan kakkujen täytyy olla niin erikoisia (tai eihän samainen autokakku enää mikään spesiaali taida olla). Täältä oli myös haettu linja-autoon ajankulua. Hmm.. siihen voisin suositella vaikkapa kirjoja, ristikoita, musiikkia, lehtiä ja neuleblogeista löytynee lisää vinkkejä. Kannattaa käydä katsomassa. Kissa vapina ja myrkyttää koira ovat puolestaan sitä lajia, että hus hus.. samoin kuin paljastelijat. Jakkupuku netistä? Juu, muttei täältä! Minen käytä enkä omista jakkupukuja. Mustia vaatteita tosin käytän, joten sille, jonka mielessä oli mustien vaatteiden pesu, niin voin kertoa, että valkoisia vaatteita voi laittaa sekaan, jos tykkää vähän vaihtelusta, mutta nenäliinan unohdusta taskuun en suosittele. Se ei tiedä, kuin uutta pesukertaa.

Nämä runot halusin kuulla..

Miten sitä välistä huolestuu, hätäilee
pienistä turhista asioista
tulee levottomaksi ja mieli läikehtii
kuin tuulen keinuttama veden pinta.
Miten sitä joskus
haluaa lukita ovet ja ikkunat
ja olla vain
olla ihan rauhassa itsensä kanssa kahden.
Kysyä itseltään
mitä oikeasti kuuluu.
Odottaa vastausta pitkään.
Kuunnella syvältä.

***

Ei aina tarvitse suuria tapahtua
kun mieli lukkiutuu
salpa sulkee sydämen oven
eikä saa sanotuksi
ei vain saa sanotuksi ulos
paria pientä sanaa
tai edes yhtä,
joka päästäisi pahasta
vapauttaisi tunteensa vangin
kuin kevättulva
jääpatojen tukkiman joen.

Maaria Leinonen: Niin kuin puut puhuvat (2001)