Aamupakkaset on täällä taas! On niin kotoinen olo, kun paikat on kuurassa ja mittarissa on miinusmerkki. Minä tykkään! Koska lie totun näihin etelän syksyihin ja talviin. Ja pipa! Sen aika oli jo reissussa, mutta tänä aamuna se lämmitti sopivasti pääkoppaa, kun tuolla kaupoilla kävin. Oli pakko tehdä tikusta (roskapusseista ja tiskiaineesta) asiaa ja mennä käymään vähän happihyppelyllä. Hirveästi kaikkea jouluroinaa jo hyllyissä, en oikein tiedä, miten pitäisi asennoitua. Kohta ne alkaa soittaa joulumusiikkia. Mitäs minä sitten teen? Tupajumitun entistä enemmänkö?

Takapihalla on muutaman kerran tepastellut sellanen hassu lintu. Muutaman kerran olen nähnyt sen ja kaverinsa oktaloalueella ja viksuna ajattelin niiden olevan joidenkin kasvattilintuja tmv. (saa nauraa). No, eilenkös se oli, kun ulkoa kuului taas omituista ääntä ja minä ikkunaan tiiraamaan, kukamikämitä. Huusin miehen katsomaan, niinkuin suurtakin ihmettä ja hän vaan toteaa "etkö sä tiedä, mikä toi on?" EN. "Sehän on fasaani!"

Olin kyllä niin pöllämystynyt, etten pitkään aikaan. Olen sen nimen tottakai kuullut ja tiedän, että se on lintu, mutta minun kotiseudulla niitä ei ole koskaan tullut vastaan, eikä varmaan tule (ellei hirvikärpästen kanssa joukkomuuta vuosien saatossa). Oli kyllä kivan näköinen ja kovaääninen, kun tuolla hiekkatiellä tepasteli menemään.

Itseasiassa..nyt kun tätä kirjoitin, niin sama huuto kuului taas. Menin parvekkeellekin, jos saisin kuvan napattua, mutta harakat/varikset eivät taida pitää fasaanista, koskapa kuulosti ja näytti vähän siltä, että ne pelottelivat fasun piiloon. Loppui silläkin se kukkoilu ja painui kiireen vilkkaa suojaisemmille maille. Kaikesta huolimatta tämä on kivaa seutua asua, ainakin silloin, kun täällä tapahtuu eläinrintamalla. Naapureiden edesottamuksista en niin välitä.