Aamupakkaset
on täällä taas! On niin kotoinen olo, kun paikat on kuurassa ja
mittarissa on miinusmerkki. Minä tykkään! Koska lie totun näihin etelän
syksyihin ja talviin. Ja pipa! Sen aika oli jo reissussa, mutta tänä
aamuna se lämmitti sopivasti pääkoppaa, kun tuolla kaupoilla kävin. Oli
pakko tehdä tikusta (roskapusseista ja tiskiaineesta) asiaa ja mennä käymään vähän happihyppelyllä. Hirveästi kaikkea jouluroinaa jo hyllyissä, en oikein tiedä, miten pitäisi asennoitua. Kohta ne alkaa soittaa joulumusiikkia. Mitäs minä sitten teen? Tupajumitun entistä enemmänkö?
Takapihalla on muutaman kerran tepastellut sellanen hassu lintu.
Muutaman kerran olen nähnyt sen ja kaverinsa oktaloalueella ja viksuna
ajattelin niiden olevan joidenkin kasvattilintuja tmv. (saa nauraa).
No, eilenkös se oli, kun ulkoa kuului taas omituista ääntä ja minä
ikkunaan tiiraamaan, kukamikämitä. Huusin miehen katsomaan, niinkuin
suurtakin ihmettä ja hän vaan toteaa "etkö sä tiedä, mikä toi on?" EN.
"Sehän on fasaani!"
Olin kyllä niin pöllämystynyt, etten pitkään aikaan. Olen sen nimen tottakai kuullut ja tiedän,
että se on lintu, mutta minun kotiseudulla niitä ei ole koskaan tullut
vastaan, eikä varmaan tule (ellei hirvikärpästen kanssa joukkomuuta
vuosien saatossa). Oli kyllä kivan näköinen ja kovaääninen, kun tuolla hiekkatiellä tepasteli menemään.
Itseasiassa..nyt kun tätä kirjoitin, niin sama huuto kuului taas. Menin
parvekkeellekin, jos saisin kuvan napattua, mutta harakat/varikset
eivät taida pitää fasaanista, koskapa kuulosti ja näytti vähän siltä,
että ne pelottelivat fasun piiloon. Loppui silläkin se kukkoilu ja
painui kiireen vilkkaa suojaisemmille maille. Kaikesta huolimatta tämä
on kivaa seutua asua, ainakin silloin, kun täällä tapahtuu
eläinrintamalla. Naapureiden edesottamuksista en niin välitä.
keskiviikko, 19. lokakuu 2005
Kommentit