Ainailonan päivän merkinnässä oli puhetta kalentereista. Siitäkös sainkin aatoksen penkoa vanhoja arkistojani, kun ei muutakaan tekemistä ollut. Tai ehdin käymään tässä välissä kirppareillakin, mutta kypsyttelin ajatustani siellä pöytien välissä.

Pengoin vaatehuoneessa laatikoita, josko löydän vanhoja punaisia Teinikalentereita, mutta eivätpä tulleet vastaan. Voi olla, että olen hävittänyt ne samaan syssyyn kuin päiväkirjani vuodesta -84. Muutaman vuoden kirjoitin vihkoihin, mutta sattuneista syistä ne kaikki tuli tuhottua. Päiväkirjat-murrosikä-äiti; se kolmio ei vaan toiminut meillä, vaikka oli kuinka lukollinen kaappi. Pahalta tuntuu edelleen, jos muistelen niitä aikoja, vaikkakin tavallani olen jo anteeksi antanut, sikäli mikäli äidin silloisia tekoja voi koskaan anteeksiantaa. En ainakaan unohtaa voi.

Joulu 1983 oli monella tavalla merkittävä minun elämässä ja sain silloin myös vuoden -84 PopKalenterin. Se toimi päiväkirjan ohella toisena muistiinpanokanavana.

27262.jpg

Vuosilta 1991 - 1995 löysin "5 vuoden kalenterin" ja vuodesta 1994 - 2005 on aina ollut joku A5-kokoinen kovakantinen kalenteri. Opiskeluaikoina oli lisäksi toiset pikkualmanakat, jotka mahtuivat pieneen tilaan, mutta sivuille sai kirjattua kaiken olennaisen.

Joskus joku on ihmetellyt, miten muistan syntymäpäivät ja muut tapahtumat. Aina en muistaisi, ellei se kaikki tieto löytyisi kalentereista. Loppujen lopuksi olen aika huonomuistinen, jos pitäisi elää ilman joka vuotista kalenteria. Seinäkalenterit lisäksi. Kerrankos sitä lyö tyhjää, että mikäs päivä tänään on? Tai että monesko?

Joka vuosi on pitänyt kalenteri ostaa heti marras-joulukuussa, myös tänä vuonna. Vie oman aikansa, että sinne saa siirrettyä vanhasta kalenterista päivitetyt tiedot ja muutenkin tehtyä omannäköinen. Tämän vuoden kalenteri on vielä aika puhtoinen, eikä sisällä ole lippuja ja lappuja.

Löysin vanhan sinisen ruutuvihkoni, jonka (ihan vaan omaksi) onneksi olen säilyttänyt ja aion säilyttää, jos se vain on minusta kiinni. Se taitaa olla ensimmäinen Päiväkirjani, ainakin kannessa lukee niin. 8-vuotiaan tikkukirjaimilla on raapusteltu päivän tapahtumia jo silloin, lainattu Uppo-Nallesta loruja ja onhan siellä lehtiuutisiakin kirjattu muistiin. Ja piirustuksia; kyllähän nyt kuvitusta täytyy olla.

27263.jpg

24.9.-80
Heräsin kello 7.40. Laitoin vaatteet päälle ja söin aamupalan. Sitten minä pesin hampaat, kasvot ja kädet. Katsoin laukkuun onko kaikki laukussa. Minä lähden noin kello 8.30 pyörällä. Loppu!

30.9.-80
Tänään on sateinen päivä. Vähän tuuleekin. Tänä aamuna oli sähköt pois. Minä kun tulin koulusta niin isäni tuli hakemaan minua koulusta. Onneksi se tuli kun oli kova vasta tuulikin. Loppu!

14.10.-80
Minä olen kuorossa. Minulla on muuttunut kuoro maanantai päiväksi. Se on vain tunnin. Minulla on taas kuuden päivän päästä kuoro. Loppu!

27.10.-80
Meillä oli matematiikan kokeet. Minulla on varmaan joku väärin. Loppu!

6.11.-80
Minä olen tyttökerhossa. Minä harrastan kuoroa ja tyttökerhoa. Minusta tyttökerhossa on hauskaa olla, kun siellä askarrellaan paljon. Siellä on ne johtajat Sari ja Minna. Se on aina, joka keskiviikkona. Loppu!

12.11.-80 RUNO...
"Ihmiset tahtovat kaikenlaista; vieraita tavaroita vieraista maista. Pian ovat kaapit täynnä kamaa, elämä kuitenkin yhtä ja samaa. Iloon ei tarpeen tavaraa hankkia, onneen ei tarvita edes pankkia." Loppu!

1.1.-81
Minusta oli hauskaa tulla kouluun. Minä sain joululahjaksi: Hipon, kirjoituskoneen, nukkekodin ja nukkekodin kalusteita, pyyheliinan, kaksi pakkaa sädetikkuja, hiihtosukat, kahet korut, kangaspuut, sormuksen, lyijykynän, Jakki ja kätketty aarre (kirja), postimerkkiä ja kaksi postimerkki kansiota liimattavan ja sellaisen jossa pidetää irti, sarjakuva kamera. Ja enpä minä sitten muuta saanutkaan. Loppu!

4.1.-81
Nainen kuoli työtapaturmassa Limingassa 29. joulukuuta. Vaikeasti loukkaantunut 44-vuotias nainen menehtyi rerjantaina vammoihinsa Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa. Onnettomuus sattui Limingan osuusmeijerissä. Nainen sai meijerin pesujärjestelmästä päälleen kuumaa pesunestettä, mikä aiheutti vaikeat palovammat.

4.1.-81
13-vuotias poika kuoli vahingonlaukauksesta Maariahaminassa uuden vuoden päivän iltana. Tapaus sattui perheriidan yhteydessä. Pojan vanhemmat joutuivat riitaan keskenään. Kahakassa haettiin aseeksi ladattu haulikko josta lähtenyt laukaus osui poikaan. Hän kuoli ilmeisesti heti.

12.1.-81 RUNO
Olipa kerran kissa, joka tassujansa nuoli ja nuoli. Siihen asti kunnes kuoli. Loppu!

Se on myös viimeisin merkintä, mitä tuossa Päiväkirjassa on.

Olen jo tuohon aikaan lukenut näköjään lehtiä sillä silmällä. Yhdyssana- ja kirjoitusvirheitä olen myöskin viljellyt. Mutta mitähän tämänpäivän tokaluokkalaiset kirjoittaa? Loppu!