Tässähän tämä tiistai taas menee, kun heräsin jo toisilta päikkäreiltä. Aamulla piti herätä jo kuuden pintaan, kun oli kaikenlaista autojuttua, mm. katsastus, joka meni läpi. Sitten arvottiin, lähdetäänkö Poriin vaiko Pohtiolammelle. Lähdettiin Pohtiolammelle. Aina ei voi voittaa.

Iltapäivän hujakoilla täällä jyrähteli ukkonen, mutta ei siitäkään kovin pahaa tullut. Jätti vaan tokkuraisen olon, jota piti korjailla pienillä unilla. Taas on vähän selkeämpi katsantakanta. Ajatukset tosin pyörivät samaa rataa; pitäisikö sitä Oulua ajatella ihan vakavasti? On taas katseltu myös niiltä main työpaikkoja ja asuntoja. Jos sen oman ja mieleisen asunnon haluaa, niin ei sitä ainakaan täältä saa meidän tuloilla. Kotiseudulta kyllä, mutta sinne taas ei ole meininki palata, mutta Oulu - siinä on se jokin.

Tulisipa arki, vähenisi tämä joutenolo ja liika miettiminen.

Otsikko tarttui edellisen merkinnän kommenttilaatikon aiheista. Kiitos Siru!