Meni yö vähän pomppiessa, mutta onneksi oli aamua, että sai nukkua ja herätä uudelleen kunnolla. Kiitos vaan Jiille, jolta tuli tekstiviesti. Menin kuin meninkin yöllä vielä nukkumaan, kun järkeilin, että eiköhän se kinkku siellä uunissa pysy, tuskin se uloskaan enää kävelee. Valitettavasti. Mies kävi silmät ristissä katsomassa kinkkumittaria ja painui takaisin untenmaille. Minä perässä.

Pari kertaa piti pomppia sängyn ja keittiön väliä, kunnes päätimme ottaa lämmön pois ja antaa olla "vajaan tunnin", joku vaisto sanoi, että eiköhän se ole siinä. Ja siinä se oli; seuraavan kerran kun menimme katsomaan, mittari näytti piirun alle 80, joten ainakin se olisi kypsää. Aamuyön tunteina kinkku ei oikein maistunut, mutta se vähä, mitä söin, oli kyllä yllättävän hyvää. Ehkä kannatti nukkua vähän huonosti, vaikka mielessäni jo päätinkin, että se sai olla eka ja viiminen kinkunpaisto tässä talossa.

Nyt täytyy mennä keittämään uudet kahvit. Mikä leppoisa aattoaamu; enää vaan joulupukki puuttuu.



25169.jpg