Aamulla
oli kiva kurkata ikkunasta ulos, kun vastapäisten talojen katot olivat
valkoisina. Illalla pyrytti pienesti lunta, mutta ei siitä
kehkeytynytkään yön aikana tuon kummempaa talvea. Syksy jatkuu ja hyvä
näin.
Oli oikeastaan hyväkin, että joku vieraileva järjen valo oli
parkkeerannut autonsa tuonne pihalle miten lystää, niin tulipa käytyä
kävellen postissa. Oli pieni toivonkipinä, että kyllä se kottero siitä
on siirtynyt siinä vaiheessa, kun olen lähdössä, mutta mitä vielä!
Omasta ruudusta varmaa olisin pois päässyt, mutta se takaisintulo voi
olla yhtä helvettiä, kun ei ole tarkoitus kolhia toisten saati omaa
autoa ihan tarkoituksella. Pikkupirulainen minussa taas huutaa, että kyllä olisi taas lappuliisoille töitä! Aina ne
silloin pyörähtävät näissä maisemissa, kun kaikki on ainakin
suunnilleen ok, mutta silloin, kun niitä tarvittaisiin täällä
herättämässä eräitä pahveja, niin eihän niitä silloin näy. No, onhan
tässä vielä aikaa. Kävin kuitenkin jo asioilla, joten minua se ei enää niin liikuta.
Kauppojen edustat ja parkkipaikat ovat toisinaan aika villiä länttä nekin. Eikö esimerkiksi kielletty pysäköinti
-merkki ja -alue koske kaikkia, myös invamerkillä varustettuja autoja?
Vai olenko ymmärtänyt asiat väärin. Vai ovatko he kaiken lisäksi
sokeita, kuten jotkut kuskit toisinaan. On tuolla tosi turvallista
liikkua. Ei pahemmin lohduta, että heijastin killuu takinpielessä, kun
autoilijoista vain harvat ne näkevät.
Postitin viimeinkin sen avoimen hakemuksen sinne alani vuokrausfirmaan.
Eilen otin sen verran itseä niskasta kiinni, että avasin vaihteeksi
Wordin ja naputtelin jotain muutakin, kuin vain näitä höpinöitä. Nyt se
on postitettu ja takaisin ei saa. Aika näyttää, seuraako siitä hyvää
vai pahaa, vai ylipäänsä mitään. On joitakin töitä, mitä voisin ja
haluaisin tehdä, mutta on taas muutampi homma, mitä en todellakaan
suostu ottamaan vastaan. Vuokrausfirmoissa on se hyvä puoli, että voi
sanoa ei, ilman että siitä joutuu kärsimään viikkotolkulla. Mutta
jännityksellä odotan, nappaako yhtään sen paremmin, kuin tähänkään
asti. Ja tokihan tässä silmät ja korvat on pidettävä muutenkin auki.
Hoplaa! Oikeastaan on aika jännät oltavat. On taas jotain, mitä odottaa ja pelätä.
keskiviikko, 16. marraskuu 2005
Kommentit