Terroria tai ei, mutta alakerran naapuri myrkyttää joko parvekettaan
tai koko huushollinsa tärpätillä vai millä lie torjunta-aineella!
Ollapa hajunetti, niin siirtäisin tuon hajun pois. Eihän tässä katkussa
nuku pirukaan! Meinasin jo mennä parvekkeelle, mutta oli pakko pyörtää
takas... Jos huomenna ei ole ruumiita, niin ainakin on perjantai!
Tänäänpä oli aivan mahottoman kiva ukkonen - ensimmäistä laatua, jonka
näen ja kuulen tänä kesänä. Kaikenmaailman luonnonihmeitä tässä
kaupungissa on saaneet kokea ne, jotka on olleet oikeassa paikassa
oikeaan aikaan, esimerkiksi Mea.
Mies haki töistä ja kertoili, miten oli tullut niin-ja-niin-isoja
rakeita, että autot oli pysähtyneinä minne sattuu, kun ei voinut ajaa
tai olivat muuten vaan säästäneet tuulilasia/peltiä tai kuka mitäkin
(ottivat kuitenkin digikameroillaan kuvia ja aiheuttivat tahattomasti
jonoja ja kenties kolareita?). Rupesin jo vähän epäilemään niitä
valtavia kuuroja, mutta uskottava se oli, kun ykskin tienoo oli märkä
ja pieniä valkeita kasoja siellä täällä. Nyt viimistään illansuussa oli
uskottava, kun näin Mean ottamat kuvat. Jännä, miten toinen puoli
kaupunkia elää ihan omaa elämää; ei sitä töissä tiennyt moisista
luonnonihmeistä, ellei tuota ukkosta lasketa. Eikä sitä lasketa. Sitä
olen odotellutkin jo tässä muutaman päivän. Päässä on tuntunut, että kohta jytisee ja tänään iltapäivällä se sitten ratkesi oikein kunnolla. Hyvä hyvä - ja taputan tässä samalla!
torstai, 7. heinäkuu 2005
Kommentit