Terroria tai ei, mutta alakerran naapuri myrkyttää joko parvekettaan tai koko huushollinsa tärpätillä vai millä lie torjunta-aineella! Ollapa hajunetti, niin siirtäisin tuon hajun pois. Eihän tässä katkussa nuku pirukaan! Meinasin jo mennä parvekkeelle, mutta oli pakko pyörtää takas... Jos huomenna ei ole ruumiita, niin ainakin on perjantai!

Tänäänpä oli aivan mahottoman kiva ukkonen - ensimmäistä laatua, jonka näen ja kuulen tänä kesänä. Kaikenmaailman luonnonihmeitä tässä kaupungissa on saaneet kokea ne, jotka on olleet oikeassa paikassa oikeaan aikaan, esimerkiksi Mea. Mies haki töistä ja kertoili, miten oli tullut niin-ja-niin-isoja rakeita, että autot oli pysähtyneinä minne sattuu, kun ei voinut ajaa tai olivat muuten vaan säästäneet tuulilasia/peltiä tai kuka mitäkin (ottivat kuitenkin digikameroillaan kuvia ja aiheuttivat tahattomasti jonoja ja kenties kolareita?). Rupesin jo vähän epäilemään niitä valtavia kuuroja, mutta uskottava se oli, kun ykskin tienoo oli märkä ja pieniä valkeita kasoja siellä täällä. Nyt viimistään illansuussa oli uskottava, kun näin Mean ottamat kuvat. Jännä, miten toinen puoli kaupunkia elää ihan omaa elämää; ei sitä töissä tiennyt moisista luonnonihmeistä, ellei tuota ukkosta lasketa. Eikä sitä lasketa. Sitä olen odotellutkin jo tässä muutaman päivän. Päässä on tuntunut, että kohta jytisee ja tänään iltapäivällä se sitten ratkesi oikein kunnolla. Hyvä hyvä - ja taputan tässä samalla!