Nätti talvipäivä meni tänään vähän hukkaan, kun en nenääni ulos pistänyt. Edes sinne parvekkeelle asti, että olisin saanut enimpiä lumia pois. Ikkunasta ihastelin lumen määrää ja yritin painaa mielestä pois halua lähteä ulos. Syystä, että täällä sisätiloissa piti laittaa hurlumhei, jos meinasi saada tolkkua kaiken keskelle. Arki-illat hurahtaa aivan liian nopeasti ja toisaalta olen niin väsynyt ja tööt, ettei siinä oikein tiskiharja saati muut pysy kädessä. Asennevamma. Tunnen jonkun kateudenpiston, kun ajattelen tiskikonetta. Auts. Se olisi niin helppo ja kätevä.

Iltoja on lyhentänyt muutenkin tällä viikolla se, kun olen kotiutunut tavallista myöhemmin. Lähdin kyllä töistä ihan ajallaan, mutta kun on ollut asioita hoidettavana (mm. ennakkolipun metsästäminen keikalle; huonoa tuuria oli, että paikanpäälle kun pääsin, muistin saman tien, ettei pankkikortti käy. Lähin automaatti oli kyllä lähellä, mutta epäkunnossa. Etsi siinä sitten seuraava ja kierrä ympyrää. Hyvän asian puolesta tosin jaksoin taivaltaa läpi tuulen ja tuiskun.) ja huonot kelit, siihen vielä odottaminen linja-autopysäkeillä, josko joku linja suvaitsisi tulla ja ottaa vieläpä kyytiin, niin se on pimeä aika, kun olen vasta kotona. Hienot valot keskustassa tosin on - nyt, kun niitä on ehtinyt katsella ja ihastella. Joku kerta voisi lähteä kameran kanssa hiipparoimaan ja harjoittelemaan pimeän kuvausta.

Miehen piti tänään lähteä pikkujouluihin, mutta ei kuulemma ole oikein virtaa. On valittanut huonoa oloa ja pääkipua, eikä ne kaikki taida olla pelkkiä tekosyitä (kotihommiin), koska jopa imuroi. Oli kuulemma yöllä heränyt kovaan pääkipuun ja käynyt halaamassa myös pönttöä. Taisi saada ennakkoon krapulan. Joihan peräti kaljan ja pari paukkua. Ollaan me herkkiä.

Minä otin vain tilkan lääkettä (vannon viinapaukun sentin-parin nimeen, se on tarpeeksi tujua tappaakseen mahdolliset pöpöt. Onhan se nähty jo niin monta kertaa, että alkavat flunssanoireet on kadonneet sen siliän tien, jos vaan olen ajoissa.), mutta nukuinkin sitten melkein 12 tuntia. Sitä vaan ihmettelen, että miten ihmeessä itse jaksan lähteä omiin pikkujouluihin, jotka ovat työpäivän iltana! Kysyn vaan. Ehtiikö siinä ottaa pikkuHC-tirsat vai menenkö riskillä. Se kaikki jää nähtäväksi.

Äsken iltapäivällä jäi vanhojen lehtien luku kesken, kun uni tuli ja vei. Piristi kyllä kummasti. Nyt tunnen olevani taas melkein terveitten kirjoissa, vaikka uneksinkin paljon. Työpaikan ihmisiä ja tapahtumia vaan vilisee, Levyraadista odotin n uutta videota ja vaikka mitä.

Se on vissiin täysikuu.