Ei kannattaisi laskea päiviä ja viikkoja, milloin viimeksi kirjoitin -ahistaa
vaan. Kiitos ja anteeksi kaikille niille, jotka vaan uskollisesti ovat
käyneet ovella kurkkimassa. Turha kieltää, käynnistä jää jäljet ja
minulle siitä hyvä, mutta vaivaantunut olo, koska en vaan ole ehtinyt,
enkä jaksanut tänne mitään vuodattaa. Jahka se ketään edes kiinnostaa.
Helpottaapa kuitenkin omaa oloani. Pitkää nokkaa näytän niille, jotka
luulivat, että olen tukehtunut tänne kellarin loukkoon.
Kaikenlaista
on sattunut, onhan kuukausikin vaihtunut, mutta tikulla poskeen, joka
sitä ja tätä. Koulu loppui jatkuakseen taas syksyllä; tässä välissä
meillä on työharjoittelu. Se on vähän tyyliin "metsurit
kosmetologioppilaina" -> alan vaihtoa, joka vaatii aikansa. Mutta
näitten eka päivien jälkeen voin jo sanoa, että olen oppinutkin jotain
ja olen kyllä eRittäin tyytyväinen harjoittelupaikkaani. Vähän siinä on
tuttuakin asiaa, mutta ympäristönä ja työnkuva kokonaisuutena ihan
toista, mitä olen koskaan tehnyt. Mitä siitä, että työpaikkaa ei ole
luvattu jatkossa (ne on isommat valtion virkamiehet ja naiset, jotka
päättää sen talon työllistymisistä), kun saan lisää hyvää työkokemusta.
Kesä menee
siis vauhdilla taas "töissä". Mies on tahollaan, joten tässä
huushollissa ei mainita kesälomista mitään! Ehkä sen aika on taas ensi
vuonna, jos hyvin käy - ja mikäpä siinä, jos lomitetaan toisten kesiä.
Yhtä nopeasti ne teidän lomatkin kuluu, ähäskutti!
Nykyisestä
työrupeamastani voisin mainita sen verran, että yksi unelma on
tavallaan täyttynyt. Sain oman työhuoneen. Huomasin myös, että
työntekijöillä tosiaan on sitä luppoaikaa, jolloin voisivat kirjoittaa
vaikka sitten blogeja, jos vaan haluavat. Minä en. Nämä jaaritukset
joutavat odottaa illan pimeitä tunteja kotona, jos niikseen tulee.
sunnuntai, 5. kesäkuu 2005
Kommentit