Olipa onni, että eilisen jäljiltä ei ollut väsymystä pahempaa toikkarointia tänä aamuna. Ajattelin ottaa rauhallisesti tämän päivän, mutta koska mies oli saanut eilisillan hiljaisina tunteina täällä päähänsä pari asuntoesittelyä, panin töpinäksi ja lähdin mukaan. Kohteina taas pari rivarinpätkää Pirkkalassa ja Kangasalla, mutta nyt kun nekin tuli nähtyä, mieli on entisestään kallellaan siihen omakotitalon suuntaan.

Yksi aika ihana ja hinnaltaan ei niin paha löytyi netistä heti kotiin tultua, mutta sekin on jossain Ylöjärven takana. Jotenkin ei edes yllättänyt, että talo löytyisi alueelta, jota ei ole suunnitelmissa. Lohduttavaa kuitenkin se, että löytyy niitä mieluisiakin taloja, jotka ei ole hinnalla pilattu. Hullu haave kun on, että jospa ne palaset loksahtelevat aikanaan paikoilleen myös sen talon suhteen.

Eilen oli siis se n keikka. Sisäinen tärinä puuttui taas, mutta olihan se ihan hyvä keikka. Mukavaa kuulla pitkästä aikaa (nykyään hyvä, jos kerran vuodessa näen poppoon. Niin on ajat muuttuneet männä vuosista, juu.) tuttuja kappaleita ja olihan setissä yksi uusikin, joka ei kyllä näin ensi kuulemalta sykäyttänyt. Ei se vika välttämättä laulussa ollut, en vaan ole niin valssin ystävä. Tai olen, jos sen esittää esim. Matti ja Teppo.

Keikkatilanteita varten aloin taas miettiä, josko pitäisi ostaa uusi kamera. Eturiviin minusta ei enää näillä päivillä ole menijäksi ja kaukaa kuvien ottaminen on yhtä tyhjän kanssa. Kun ei zoomi eikä oma pituus riitä, niin se ei riitä. Yöllä kävin koneella kuvat läpi ja taisin jättää deletoimatta yhden kuvan. Väriloistoa voi ihastella onneksi kuitenkin taas Vintin jäljiltä, kiitos vaan.

Illan päätapahtuma oli kuitenkin se, että ennen keikkaa tapasin the kommentaattori Sirun! Jei! Meillä oli oikein vanhanaikaiset treffit, vain neilikka puuttui rintapielestä. Muita merkkejä ja koordinaatteja kyllä oli senkin edestä, mutta ei nekään säästäneet kommelluksilta. Tunsin olevani yhdessä vaiheessa vähintään piilokamerassa, koska loppujen lopuksi olimme samaan aikaan samassa paikassa, mutta kuitenkin ihan nurkan takana toisista. Ja vain ja ainoastaan siitä syystä, että olen vähän ujo maalainen, joka odotti mieluummin ulkona tiettyä kellonlyömää, kuin menisi etuajassa outoon baariin. Jos olisin mennyt, olisin huomannut tietyn hahmon siellä jo istumassa - etuajassa! Meinasin nauraa itseni tärviölle, kun tuon tajusin.

Mutta ei voi sanoa, että olisi ollut vaivautunut tunnelma koko iltana. Ehkä sillä ja aikaisemmilla kommelluksilla (minähän en linjureista myöhästy) oli tarkoituksensa. Siru oli ja on kyllä niin mahdottoman mukava ja hauska ihminen, että kannatti tavata ja tutustua. Ja löytyipä vielä uusi, mukava baari. Kiitos Siru hauskasta ehtoosta ja seurasta!