Just, kun olen totutellut ajatukseen, että viettänen erilaisen kesän, lomaillen ja pyöräillen, niin miten käy. Soittivat entisestä, kaikkien aikojen ensimmäisestä täkäläisestä työharjoittelupaikastani ja kysyivät, mitä kuuluu. No, mitäs tässä. Ei paljon siis kertomista.

Nyt sain taas toivoa, koska tarjosivat kesäksi töitä. Töitä! Aikoi palata uudelleen asiaan, kunhan asia varmistuu. Niinpä. Päättävillä tahoilla on paha tapa antaa pelkkiä toivonkipinöitä, jotka eivät aina sitten kumminkaan ota syttyäkseen.

Mitäpä tässä muuta, kuin jään odottelemaan. En elättele suuria toiveita kuitenkaan niin kamalan paljon, koska olen noihin sanoihin törmännyt aiemminkin, eri taholta vaan.

En tiedä, harmittelenko ja mitä harmitella. Pyöräily voisi tehdä terää, mutta se suunta. Se on aika noususuhdanteista. Pitääpä miettiä. Kun nyt ensin saisin sen pyöräni huollosta ja kuntoa kohotettua.

Niin, ja varmistuksen siitä, alkaako ne työt vai mitä tapahtuu.