Mitä huonompi ilma, sitä paremmin minut saa näköjään ulos kävelemään, jos muuten mieli on kunnossa. Vielä kun olisi se koira, voisin sanoa, että nämä pyryt on parhaita koiran kusetusilmoja. On ne kyllä muutenkin. Aamun ja illan lumimäärillä oli aikamoinen ero - nyt siellä sai kahloa lumessa, kun ei jalkakäytäviä ole ehditty aurata, jahka edes aikovat ennen aamua. Muutaman kerran on sähköt pätkineet, mutta vielä riittää virtaa. Katsotaan, mikä on kirjoittajan virtamäärä.

Tehtiin asiaa ja mentiin käymään kaupassa. Kävellen. Ei ehkä kovin viksu idea, huomattiin sitten takaisin tullessa, kun nuppineuloilta tuntuvaa luntaräntää satoi suoraan päin joka suunnasta. Silmälasit oli ihan turha kapine ja ilman niitä - no, kannattaako edes mainita. Onneksi oli katuvalot ja tuttu tie, niin en eksynyt. Niin ja ärisevä mies vierellä. Ääntä kohti.

Onhan se mukavaa, kun talvi ja marraskuu alkaa lumen kanssa, mutta joku roti olisi taas tässä hommassa. Linja-autot ei meinaa päästä pysäkiltä liikkeelle, saati risteyksistä kolaroimatta ja vielä tänne havitellaan pikaratikoita! Sallikaa minun nauraa. Ja ehkä nyt on viimeinen hetki vaihtaa ne talvirenkaat, ettei tarvitse joka risteyksessä työntää autoja liikkeelle. Voimavarani ovat rajalliset.

Tuntuu aika tyhjiltä nykyään nämä kirjoitushetket. Ei se, että välillä tunnen ylipäänsä blogiähkyä, mutta kun minusta tuntuu, että työttömänäkin tapahtui paljon enemmän. Tai sitten tein tikusta asiaa. Nythän en toki sitä tee. Juuen. Mutta kun työasioista en halua ihmeemmin kirjoittaa, vaikka aihetta ja syytä olisi päivittäin, milloin hehkuttaa, milloin valittaa, niin eipä jää paljon jäljelle. Revi siitä sitten.

Yhden herkun olen tosin löytänyt tässä viime päivinä; Saarioisten puolukka-vanilja-annoskiisselit. Nam! Maistakaa ja nauttikaa alkavasta marraskuusta!