Kotikatsomossa menee taas sellanen sarja, että oksat pois. Suomeksi se tarkoittaa, että tykkään sen verran paljon, että täytyy asettua teeveen ääreen joka maanantai. Hyvin alkaa viikko, kun tähänkin päivään mahtuu edes yksi hyvä kotimainen sarja. Elokuviakin on tullut ja tulee koko ajan lisää sitä vauhtia, että hitaampaa heikottaa. En tosin muista, koska olisin käynyt elokuvissa, koska ihan periaatteellisista ja taloudellisista syistä me ei käydä elokuvissa. Maltetaan odottaa se muutama kuukausi, että elokuvat (diiviidiit) löytää tiensä  videoliikkeeseen -joskus joku jopa tulee ostettua. Kriteerinä se, että ko. filmin kestää katsoa useammin, kuin kerran. On sellasiakin!

Kaupassakäynnin yhteydessä meinasi taas järki paeta. Minkä takia jotkut ostaa banaanit pussissa, mutta sitten esim. paprikat hilluu pitkin mustia hihnoja ihan ilman rihmankiertämää? Vähänkö ristiriitaista. Sittenhän on nämä muka kiireiset, jotka änkeää itsensä siihen tiskille, missä on tarkoitus maksaa omat ostoksensa. Onko aivan pakko? Joku kerta vielä käytän kyynärpäätaktiikkaa kunnolla ja otan sen oman tilani. Tai jos joku vielä kertaakaan työntää sen ostoskärrynsä minua päin, kun jonotan vuoroani, tai olen jo vuorossa, niin saa kyllä tuta, miltä tuntuu, kun kärröillä otetaan kontaktia. Joku roti!