On se hyvä, että on kännykkä, millä soittaa miehelle ja säikäyttää se kysymällä missä olet. Ei tässä mitään hätää ole, en vaan saa enää ovia lukkoon, kun kävin autolla. Juu, olen yrittänyt väännellä ja käännellä. Keskuslukon pirulainen värkkäsi nyt minun aikana. Mikäs hätä tässä, kunhan vain hätäännyin, että mitäs tässä nyt tehdään? Asetunko makuulle yöllä sataneelle lumelle ja päivystän auton vieressä, ettei sinne kukaan mene (ihan niin kuin siellä mitään vietävää olisi) vai tuleeko pelastava enkeli kesken työpäivää napsauttamaan taikasormiaan. Aja se lämpimäksi. Sillä sen pitäisi korjaantua, tai on ainakin ennen toiminut lukko sen jälkeen. Aha.

Teinpä työtä käskettyä ja lähdin taas tienpäälle. Tuli käytyä kirpputorilla, kuinkas muuten. Sinne on sopivan pitkä matka, että autokin ehtii sulaa ja lämmetä ihan tarpeeksi. Jännitys tiivistyi kirppiksen pihalle; toimiiko lukko vai lähdenkö muina naisina saman tien pois. Toimi! Sain kuin sainkin tehtyä mukavan kierroksen lämpimässä hallissa. Harmittavasti just tämmöisenä päivänä, kun ei oikeasti olisi rahaa tuhlattavaksi (eihän kirppislöydöt ole tuhlausta!), sieltä löytyi vaikka mitä. Muutama possu vaan oli pakko jättää sinne pötkölleen (käskin niitä pysymään paikallaan seuraavaan kertaan asti, josko silloin voisin ostaa ne mukaani), kun sentään joku roti minullakin. Ostin sitten kaikkea muuta mukavaa, eikä mennyt kuin muutama euro. Jotkut osaavat sen hinnoittelun näin euroaikanakin, suurin osa ei.

Joillain oli eilen taas tilipäivä, niinpä mieskin toi taas pari pussillista leipää ”lähileipomosta” ja hyviä laiskiaispullia. Riittää vielä tänäänkin iltakaffelle. Ei tullut mäkeen lähdettyä, mutta hyviltä ne hillopullat silti maistuivat. Aika harvoin tulee enää ostettua leipää kaupasta, kun ollaan täällä asuessa "opeteltu käyttämään" leipomon myymälöitä. Tulee halvemmaksi ostaa leivät ja muut sieltä ja kun on kaksi pakastinta, niin sitä paremmalla syyllä. Illalla käytiin vielä kauppareissu ja täydennettiin kaappivarastoja, joten eiköhän tässä ruuan syrjässä pysytä kiinni, vaikka mikä tulisi. Ainut vaan, että unohdin ostaa ´paxeja ("Hei, onks kellään?") ja niitä mies ei suostu itsekseen ostamaan, vaikka soittaisin ja pyytäisin tuomaan kotimatkalla. Kumma homma... Sen ymmärtäisin, jos pyytäisin tuomaan Tenaleidejä.

Hermot menee nykyisten Valion 1½ litran rasvattomien maitopurkkien kanssa, kun niitä ei saa auki muuta kun repimällä. Ja sen tietää, mitä siitä seuraa! Sen jälkeen, kun ne uusi purkit, taisivat uusia myös liiman. Argh!

***
emp= elää miehensä palkalla

Tämä on 184. merkintä, vaikka toisaalla muuta väitetään.