Kovasti olen tutkaillut seuraavaa näytelmää, minne voisin mennä. Kiinnostaisi esimerkiksi Nollaneljäviisi ja joku, missä olisi vaikkapa Tiina Lymi. Onhan noita näytelmiä, mistä valita, mutta lippujen hinnat pitävät siitä huolen, ettei työttömällä, minulla ainakaan, ole varaa joka kuukausi teatterissa rampata, vaikka haluaisinkin. Tässä kaupungissa olen vaan päättänyt, että kultturellimenoja aion harrastaa, kun siihen kerrankin on pieni mahdollisuus!
Eilen iski taas sellanen irtokarkkihimo, että alta pois! Tänään sitten pitikin lähteä miehen kanssa kaupungille kävelylle, josko vähän paikkaisi huonoa omaatuntoa ja kuluttaisi syödyn pussin pois. "Lenkillä" hurahtikin vajaat kolme tuntia, eikä tuntunut missään, paitsi jaloissa. On vaan aivan eri asia kierrellä kaupungilla, kuin täällä tutuissa maisemissa, jossa ei paljon uutta ja ihmeellistä näe. Enää. Tuli käytyä taas Herkun Naistenhuoneessa, koskapa työvoimatoimisto on näin sunnuntaisin kiinni. Ja Tallipihalla kävimme ihmettelemässä ja ihastelemassa ihmisten kädentaitoja sekä lampaita ja poneja. Ja oliko se aasi, joka oli siellä aitauksessa? Näytti kaukaisesti tutulta (ristikoista ja kirjoista), mutta kun en ole koskaan ikinä ennen moista livenä nähnyt, niin pisti epäilyttämään. Mies kyllä väittää sen olleen aasi. Uskotaan... Alkoi vielä kysellä, mahdanko erottaa poron ja peuran. Joku roti!
Huomisen päivän ajattelin käyttää piparien ja torttujen leipomiseen. Eka satsi on jo aikoja sitten syöty. Nyt kipinkapin lämmittämään glögiä ja teeveeiltaa viettämään.
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!
Se on taas huomenna
MAANANTAI!
Se on taas huomenna
MAANANTAI!
Kommentit