Minkä
ihmeen takia minä enää välittäisin siitä, mitä vaatteita laitan
päälleni, kun eivät välitä monet muutkaan. Siltä se ainakin on taas
näyttänyt nämä viime päivät, kun on ihmisvilinää katsellut. Mihinkäs
sitä aikaansa muuhun kuluttaisi linjabiiliä odotellessa, kun tekemällä
havaintoja ja päivittelemällä mielessäni kaupungin monen kirjavaa
ihmismassaa. Tai kaikkia niitä huomiotaherättävästi pukeutuneita -joko
niillä on liikaa tai liian vähän päällä. Sopivasti ja siltä väliltä
pukeutuneitakin tosin vielä on.
Vaatii kyllä aikamoista itsevarmuutta ja rohkeutta joiltakin kulkea
tuolla niissä ihme ryntteissä. Enkä nyt meinaa, että esimerkiksi
isokokoisten pitäisi pukeutua säkkeihin, mutta joku roti! Ihan yhtä
kamalaa on nähdä laihat teinipellet, jotka leikkii aikuista ja näyttää
lähinnä * (parempi olla käyttämättä kuvaavia sanoja, koska en halua
tänne tietyn porukan lukijaryntäyksiä, vaikkakin jokainen kellariin
eksynyt/löytänyt on tervetullut). Persoonallisesti pukeutuviakin
onneksi vielä katukuvassa näkyy, vaikka he ovatkin katoava luonnonvara.
Valitettavasti.
Tämän päivän iltaläpysköistä toisessa luki jotain, että paljastelu on
epämuodikasta. Taitaa viedä oman aikansa, että nämä paljastelijat itse
sitä tajuaisivat. Tai ylipäänsä itse näkisivät, miltä he näyttävät
esim. liian pienissä topeissa tai muissa kesähepeneissä. Joko heillä ei
ole peiliä, ketään rehellisesti mielipiteensä sanovaa tai
itsekritiikkiä, joka vähän jarruttelisi. Vai olenko se minä, joka olen
nirso nirppanokka?
Toki on oma asiansa, miten kukakin pukeutuu, mutta olen myös itselleni
"tarkka" siitä, mitä laitan päälle ihmistenilmoille mennessäni. Eikä se
nyt tarkota, että jakkupuku päällä kuljen päivät pitkät -varsinkaan,
kun en omista sellasta. Kotona nyt on aivan sama, missä vetimissä
kulkee (jotkut ei kulje missään). Ja mikäpä se siinä, jos olisin - tai
kuvittelisin olevani, niinkuin monet kuvittelee (ei sitä habitusta
muuten selitä) XS tai M-kokoinen (oikeasti L tai XL jne.) tai muuten
sopusuhtainen. Tai että osaisin kävellä monen sentin koroilla tuolla
(mukulakivisilläkin) kaduilla.
Tykkään kyllä katsella ja tarkkailla ympäristöä ja ihmisiä ja välillä
tulee vallan mukavia rekisteröintejä. Välillä taas tuntuu, että
pitäisikö nauraa hihitellä itsekseni vai hikoilla myötähäpeästä, kun
jotkut vaan ON niin yliampuvia!
Mutta minkä hemmetin takia minusta on sitten tullut näin nipo omasta
pukeutumisesta! Minkä takia en vaan laita sitä liian pientä t-paitaa,
välittämättä siitä, että armaat valssitangot näkyy. Ja miksi olen
hameet tuominnut vain kotikäyttöön - joissain pienissä mielenhäiriöissä saatan joskus mennä jopa ulos asti.
Tarttis varmaan tehdä asennemuutos. Tai jos tulisi pian syksy, niin johan helpottaisi ainakin minua. Nyt vaan ahistaaa...
keskiviikko, 22. kesäkuu 2005
Kommentit