Minkä ihmeen takia minä enää välittäisin siitä, mitä vaatteita laitan päälleni, kun eivät välitä monet muutkaan. Siltä se ainakin on taas näyttänyt nämä viime päivät, kun on ihmisvilinää katsellut. Mihinkäs sitä aikaansa muuhun kuluttaisi linjabiiliä odotellessa, kun tekemällä havaintoja ja päivittelemällä mielessäni kaupungin monen kirjavaa ihmismassaa. Tai kaikkia niitä huomiotaherättävästi pukeutuneita -joko niillä on liikaa tai liian vähän päällä. Sopivasti ja siltä väliltä pukeutuneitakin tosin vielä on.

Vaatii kyllä aikamoista itsevarmuutta ja rohkeutta joiltakin kulkea tuolla niissä ihme ryntteissä. Enkä nyt meinaa, että esimerkiksi isokokoisten pitäisi pukeutua säkkeihin, mutta joku roti! Ihan yhtä kamalaa on nähdä laihat teinipellet, jotka leikkii aikuista ja näyttää lähinnä * (parempi olla käyttämättä kuvaavia sanoja, koska en halua tänne tietyn porukan lukijaryntäyksiä, vaikkakin jokainen kellariin eksynyt/löytänyt on tervetullut). Persoonallisesti pukeutuviakin onneksi vielä katukuvassa näkyy, vaikka he ovatkin katoava luonnonvara. Valitettavasti.

Tämän päivän iltaläpysköistä toisessa luki jotain, että paljastelu on epämuodikasta. Taitaa viedä oman aikansa, että nämä paljastelijat itse sitä tajuaisivat. Tai ylipäänsä itse näkisivät, miltä he näyttävät esim. liian pienissä topeissa tai muissa kesähepeneissä. Joko heillä ei ole peiliä, ketään rehellisesti mielipiteensä sanovaa tai itsekritiikkiä, joka vähän jarruttelisi. Vai olenko se minä, joka olen nirso nirppanokka?

Toki on oma asiansa, miten kukakin pukeutuu, mutta olen myös itselleni "tarkka" siitä, mitä laitan päälle ihmistenilmoille mennessäni. Eikä se nyt tarkota, että jakkupuku päällä kuljen päivät pitkät -varsinkaan, kun en omista sellasta. Kotona nyt on aivan sama, missä vetimissä kulkee (jotkut ei kulje missään). Ja mikäpä se siinä, jos olisin - tai kuvittelisin olevani, niinkuin monet kuvittelee (ei sitä habitusta muuten selitä) XS tai M-kokoinen (oikeasti L tai XL jne.) tai muuten sopusuhtainen. Tai että osaisin kävellä monen sentin koroilla tuolla (mukulakivisilläkin) kaduilla.

Tykkään kyllä katsella ja tarkkailla ympäristöä ja ihmisiä ja välillä tulee vallan mukavia rekisteröintejä. Välillä taas tuntuu, että pitäisikö nauraa hihitellä itsekseni vai hikoilla myötähäpeästä, kun jotkut vaan ON niin yliampuvia!

Mutta minkä hemmetin takia minusta on sitten tullut näin nipo omasta pukeutumisesta! Minkä takia en vaan laita sitä liian pientä t-paitaa, välittämättä siitä, että armaat valssitangot näkyy. Ja miksi olen hameet tuominnut vain kotikäyttöön - joissain pienissä mielenhäiriöissä saatan joskus mennä jopa ulos asti.

Tarttis varmaan tehdä asennemuutos. Tai jos tulisi pian syksy, niin johan helpottaisi ainakin minua. Nyt vaan ahistaaa...