Joulu
on taas, joulu on taas - onnellisesti ohi! Vain joulukukat jäi ja
kuusikin ensi vuodeksi. Mies oli pannut taannoin merkille minun
ihasteluni pientä (90 cm) kuusta kohtaan ja oli hankkinut sen muina
miehinä. Niinpä meillä on nyt kuusta pitkäksi aikaa. Ensi jouluksi sen voisi laittaa parvekkeelle, jos käy niin huonosti, että vielä ensi joulukin asutaan tässä osoitteessa.
En sulata oikeata kuusta kerrostalossa, varsinkaan kun ei ole muuta
järkevää jälkikäyttöä, kuin pihan roskakatos. Hirvittää, mitä tuleman
pitää taas tammikuussa, kun ihmiset alkavat kuskaamaan omia puitaan. On
se nähty jo niin monena vuonna. Ja se roskien älytön määrä! Pöntöt
huutaa taas liitoksissaan ja kaikenmaailman huonekaluilla täytetään
pikkuruinen varasto. Luuleeko joku tosiaan, että yksinäinen roskakuski
sen ottaa kyytiin? Kierrätyksestä ei puhettakaan (tai no sen verran,
että ne pussit on yleensä siellä pöntössä), saati, että
lastenlelulaatikot YHTENÄ ESIMERKKINÄ taiteltaisiin kasaan. Sehän nyt
on liikaa vaadittu, että ne kuskattaisiin kierrätyspisteeseen tuonne
vähän matkan päähän, missä on paikat maitopurkeille ym. pahveille.
Tulin taas niin kiukkuselle tuulelle, kun kävin viemässä roskat, että
alta pois!
Nyt on vähän uus-maanantai olo, kun oli
viikonlopun pituinen joulu. Silti siinä ajassa ehti syömään yllin
kyllin kinkkua, laatikoita, suklaata,
polttamaan kynttilöitä, juomaan glögiä, lekottelemaan vaan.
Tapaninpäivän itkutkin tuli, ihan vaan sellaset hillityt, kun katsoin Stuart Littlen ja Varpuset.
Kaiken kaikkiaan oikein mukava ja rauhallinen jouluntienoo. Tästä kun
nämä välipäivät hurahtaa, niin kohta onkin uusi vuosi.
tiistai, 27. joulukuu 2005
Kommentit