Joulu on taas, joulu on taas - onnellisesti ohi! Vain joulukukat jäi ja kuusikin ensi vuodeksi. Mies oli pannut taannoin merkille minun ihasteluni pientä (90 cm) kuusta kohtaan ja oli hankkinut sen muina miehinä. Niinpä meillä on nyt kuusta pitkäksi aikaa. Ensi jouluksi sen voisi laittaa parvekkeelle, jos käy niin huonosti, että vielä ensi joulukin asutaan tässä osoitteessa.

En sulata oikeata kuusta kerrostalossa, varsinkaan kun ei ole muuta järkevää jälkikäyttöä, kuin pihan roskakatos. Hirvittää, mitä tuleman pitää taas tammikuussa, kun ihmiset alkavat kuskaamaan omia puitaan. On se nähty jo niin monena vuonna. Ja se roskien älytön määrä! Pöntöt huutaa taas liitoksissaan ja kaikenmaailman huonekaluilla täytetään pikkuruinen varasto. Luuleeko joku tosiaan, että yksinäinen roskakuski sen ottaa kyytiin? Kierrätyksestä ei puhettakaan (tai no sen verran, että ne pussit on yleensä siellä pöntössä), saati, että lastenlelulaatikot YHTENÄ ESIMERKKINÄ taiteltaisiin kasaan. Sehän nyt on liikaa vaadittu, että ne kuskattaisiin kierrätyspisteeseen tuonne vähän matkan päähän, missä on paikat maitopurkeille ym. pahveille. Tulin taas niin kiukkuselle tuulelle, kun kävin viemässä roskat, että alta pois!

Nyt on vähän uus-maanantai olo, kun oli viikonlopun pituinen joulu. Silti siinä ajassa ehti syömään yllin kyllin kinkkua, laatikoita, suklaata, polttamaan kynttilöitä, juomaan glögiä, lekottelemaan vaan. Tapaninpäivän itkutkin tuli, ihan vaan sellaset hillityt, kun katsoin Stuart Littlen ja Varpuset. Kaiken kaikkiaan oikein mukava ja rauhallinen jouluntienoo. Tästä kun nämä välipäivät hurahtaa, niin kohta onkin uusi vuosi.