Ihana maanantai! Tietää arjen alkaneen mukavan viikonlopun jälkeen. Lauantaina olin kaverin kanssa konsertissa Tampere-talossa ja oli kyllä aika hieno kokemus. Yötä
monta kertaa normikeikoilla nähneenä täytyy sanoa, että tuollainen
konserttimiljöö oli melkeinpä parasta. Syystä, että siellä näkikin
tällanen pätkä jotakin, eikä kukaan känniääliö hyppinyt silmille eikä
varpaille, eikä mistään tullut kaljoja ja tupakoita silmille. En tiedä,
oliko talossa kylmä, vai johtuiko ne kylmät väreet ihan vaan siitä,
mitä lavalla tapahtui. Kuvia ei tähän sitten tulekaan, koska halusin keskittyä ja nauttia ihan vaan tunnelmasta.
Vaikka jaksaisin valittaa taas äijien biisivalinnoista, niin kyllähän
se illan setti oli "ihan hyvä". Toki, kun reiluun 20 vuoteen mahtuu
niin paljon hyviä lauluja, niin onko ihan pakko
soittaa niin varman päälle just niitä kappaleita, mistä 90- ja
2000-luvun yleisö tykkää. Tikulla silmään ja sitä rataa, mutta
rehellisesti sanottuna minulle se "vanha Yö" on tärkeämpi ja parempi.
Kivoja yksityiskohtia oli minun mielestä se, että soittivat konsertin
alussa ja väliajalla niitä alkuperäisiä kappaleita, mistä Yö on tehnyt
oman versionsa. Samoin, kuin se "vesiseinä"; savu-juttu (?), minne
heijastettiin sinkkujen kansia ym. kuvia. Tosin, taisi puolet salin
väestä ihmetellä, mitä ne vaihtuvat kuvat olivat, mutta senkun. Ja
kyllähän ne Ollin välispiikit on joskus oikeasti hauskoja, ei sille
mitään voi. Niin ja kyllähän se yksi kyynelkin vierähti vahingossa
poskelle, kun alkoi soida Ihmisen poika. Siis ei se itse kappale mitään minulle merkitse, mutta se alkusoitto on jotenkin niin surullisen kaunis, että aina käy niin. Omituista, sanon minä.
Iltaa jatkettiin vielä kiertämällä muutama baari. Kokemus sinänsä sekin
monen vuoden jälkeen. Mikään ei ollut enää entisellään niistä
paikoista, missä on joskus tullut käytyä. Nimet vaihtuneet tai paikkaa
ollut olemassakaan. Ei ainakaan sellasena, kuin sen muistin. Hassu
havainto myös se, miten sitä väkeä riitti joka paikkaan. Baareja on
keskusta täynnä, toinen toistaan parempia ja huonompia, mutta joka (?)
paikka täynnä ja muutamiin vielä jono. Yksi paikka sai kyllä
miinuspisteet ja muistelot pahalla, koska siellä näytti olevan
taktiikka, että jonotuttavat ihmisiä, mutta kaikki karskeimmat,
röyhkeimmät mä oon mä ja mä meen tästä jonon ohi ja
varmaan kaverinsa pääsivät noin vaan sisään. Ei sitä tuolla tavalla saa
kyllä uusia asiakkaita, ei edes toista kertaa käymään. Pitäkää
baarinne, on niitä muitakin.
Ilta vaihtui yöksi ja kun kotiin asti takseiltiin, niin Aamulehti oli
jo vastassa. No, kerrankos sitä. Sunnuntai menikin sitten aikalailla
peiton alla. Onneksi mies oli ajokunnossa (oltuaan kotona illan), niin
vei kaverini juna-asemalle ja minä sain jatkaa olon parantelua
rauhassa. En muista, koska viimeksi on ollut niin heikko happi ja
pääkipu. Tietäähän sen, kun yhteen siideriin on tottunut vuosien ajan
ja sitten yhtäkkiä päättääkin, että voisi juoda toisen ja kolmannen
jne. Voip olla, että seuraavaa kertaa saa taas odottaa. Eikä se
Tampereen yöelämä nyt niin kummoinen ollut, että sinne tieten tahtoen
haluaisin.
***
Tänään sain viimeinkin postissa sen Anna-Leena Härkösen Loppuunkäsitellyn!
On sitä odotettukin. Mutta nyt sen ehdin saada reissuun mukaan.
Lähdetään käymään sielläpäin, mistä tänne on tultu, joten kellari
hiljenee (ehkä jo nyt) taas muutamaksi päiväksi, mutta nyt ihan hyvästä
syystä. Ei ole käytettävissä nettiä, teevee on, mutta ei näy BB-kanava,
joten siitäkin jään moneksi päiväksi paitsioon. Nautin vaan
hiljaisuudesta metsän ja järven laidalla ja pötköttelen laiturilla
laskien tähtiä. Ja toivon, ettei lumisade yllätä. Vielä.
maanantai, 10. lokakuu 2005
Kommentit