Ihana maanantai! Tietää arjen alkaneen mukavan viikonlopun jälkeen. Lauantaina olin kaverin kanssa konsertissa Tampere-talossa ja oli kyllä aika hieno kokemus. tä monta kertaa normikeikoilla nähneenä täytyy sanoa, että tuollainen konserttimiljöö oli melkeinpä parasta. Syystä, että siellä näkikin tällanen pätkä jotakin, eikä kukaan känniääliö hyppinyt silmille eikä varpaille, eikä mistään tullut kaljoja ja tupakoita silmille. En tiedä, oliko talossa kylmä, vai johtuiko ne kylmät väreet ihan vaan siitä, mitä lavalla tapahtui. Kuvia ei tähän sitten tulekaan, koska halusin keskittyä ja nauttia ihan vaan tunnelmasta.

Vaikka jaksaisin valittaa taas äijien biisivalinnoista, niin kyllähän se illan setti oli "ihan hyvä". Toki, kun reiluun 20 vuoteen mahtuu niin paljon hyviä lauluja, niin onko ihan pakko soittaa niin varman päälle just niitä kappaleita, mistä 90- ja 2000-luvun yleisö tykkää. Tikulla silmään ja sitä rataa, mutta rehellisesti sanottuna minulle se "vanha Yö" on tärkeämpi ja parempi.

Kivoja yksityiskohtia oli minun mielestä se, että soittivat konsertin alussa ja väliajalla niitä alkuperäisiä kappaleita, mistä Yö on tehnyt oman versionsa. Samoin, kuin se "vesiseinä"; savu-juttu (?), minne heijastettiin sinkkujen kansia ym. kuvia. Tosin, taisi puolet salin väestä ihmetellä, mitä ne vaihtuvat kuvat olivat, mutta senkun. Ja kyllähän ne Ollin välispiikit on joskus oikeasti hauskoja, ei sille mitään voi. Niin ja kyllähän se yksi kyynelkin vierähti vahingossa poskelle, kun alkoi soida Ihmisen poika. Siis ei se itse kappale mitään minulle merkitse, mutta se alkusoitto on jotenkin niin surullisen kaunis, että aina käy niin. Omituista, sanon minä.

Iltaa jatkettiin vielä kiertämällä muutama baari. Kokemus sinänsä sekin monen vuoden jälkeen. Mikään ei ollut enää entisellään niistä paikoista, missä on joskus tullut käytyä. Nimet vaihtuneet tai paikkaa ollut olemassakaan. Ei ainakaan sellasena, kuin sen muistin. Hassu havainto myös se, miten sitä väkeä riitti joka paikkaan. Baareja on keskusta täynnä, toinen toistaan parempia ja huonompia, mutta joka (?) paikka täynnä ja muutamiin vielä jono. Yksi paikka sai kyllä miinuspisteet ja muistelot pahalla, koska siellä näytti olevan taktiikka, että jonotuttavat ihmisiä, mutta kaikki karskeimmat, röyhkeimmät mä oon mä ja mä meen tästä jonon ohi ja varmaan kaverinsa pääsivät noin vaan sisään. Ei sitä tuolla tavalla saa kyllä uusia asiakkaita, ei edes toista kertaa käymään. Pitäkää baarinne, on niitä muitakin.

Ilta vaihtui yöksi ja kun kotiin asti takseiltiin, niin Aamulehti oli jo vastassa. No, kerrankos sitä. Sunnuntai menikin sitten aikalailla peiton alla. Onneksi mies oli ajokunnossa (oltuaan kotona illan), niin vei kaverini juna-asemalle ja minä sain jatkaa olon parantelua rauhassa. En muista, koska viimeksi on ollut niin heikko happi ja pääkipu. Tietäähän sen, kun yhteen siideriin on tottunut vuosien ajan ja sitten yhtäkkiä päättääkin, että voisi juoda toisen ja kolmannen jne. Voip olla, että seuraavaa kertaa saa taas odottaa. Eikä se Tampereen yöelämä nyt niin kummoinen ollut, että sinne tieten tahtoen haluaisin.

***

Tänään sain viimeinkin postissa sen Anna-Leena Härkösen Loppuunkäsitellyn! On sitä odotettukin. Mutta nyt sen ehdin saada reissuun mukaan. Lähdetään käymään sielläpäin, mistä tänne on tultu, joten kellari hiljenee (ehkä jo nyt) taas muutamaksi päiväksi, mutta nyt ihan hyvästä syystä. Ei ole käytettävissä nettiä, teevee on, mutta ei näy BB-kanava, joten siitäkin jään moneksi päiväksi paitsioon. Nautin vaan hiljaisuudesta metsän ja järven laidalla ja pötköttelen laiturilla laskien tähtiä. Ja toivon, ettei lumisade yllätä. Vielä.