On tämä semmosta vuoristorataa, ettei paremmasta väliä! Voisi olla ahinapille* käyttöä, josko sillä saisi tämän möykyn rinnasta pois. Aamu alkoi vallan mainiosti, kun uni loppui jo kuuden pintaan ja siitä kun könysi sängystä ylös, aamukin lähti pikkuhiljaa käyntiin, samaa vauhtia kuin tämä kone.

Oman jännityksensä toi se, että olin eilen päättänyt soittaa hammaslääkäriin ajan. Soitinkin, mutta nyt kaduttaa ihan vaan vähän. Oli jotenkin niin tympeän kuuloinen ihminen siellä vastaanottopäässä, että hyvää huomenta vaan! Valitan, että soitin ja valitan, että en ole käynyt siellä aikaisemmin. Nyt mietin, olisiko sittenkin pitänyt vaan mennä sinne edellisen kerran paikkaan, vaikka sekin on vähän monen mutkan takana. Mutta aika on nyt varattu, ei tosin vielä tälle päivälle, mutta edessäpäin se on. Täytyy toivoa, että varsinainen hammaslääkäri ei ole työhönsä kyllästynyt virsunaama!

Toivomuslistalla on myös se, että perumisia ei tule, ei puolin eikä toisin. Elokuu on vähän jännää aikaa muutenkin, kun se koulutus ratkeaa tässä kuussa. Ahistaa sekin, että entäs jos tässä täytyy oikeasti laittaa hommat sutimaan? Miten pysyn perässä ja muutenkin matkassa. Möykky eikun kasvaa vaan ajatellessa ja maalatessa kauhukuvia tulevasta syksystä. Toisaalta olisin valmis lähtemään tästä talosta heti pois, mutta taas toisaalta iskee paniikki, kun pitäisi niin moni asia saada loksahtamaan paikoilleen ja melkeinpä yhtä aikaa. Asunnonvaihdot, miehen työ, kulkemiset - kaikki. Argh! Miksi Suomi on näin pitkä!

Eilen kiehahdin taas, kun ovikellokin soi pitkästä aikaa. Arvasin, että siellä on maanvaiva, koska hetkeä ennen niitten ovi kävi. "Onks teillä valkosipulinkynttä?" "Ei ole" ja vedin oven kiinni. Kuului kysyvän myös ohi menevältä naapurilta, mutta ei ollut sielläkään. Vaan minäpä valehtelin! Meillä on "aina" valkosipulia, mutta se vähän riippuu, kenelle niitä kynsiä jaellaan. Joko se viesti menisi viimeinkin perille, että ÄLÄ SOITA SITÄ OVIKELLOA! Näkeehän sen kai minun naamasta jo, etten tykkää yhtään. Minun lääkitys ei ole kunnossa ja minen halua tämän enempää nostattaa verenpainetta.

Onneksi huomiselle on luvattu viime tietojen mukaan hyvää säätä. Luvassa pyöräilyä melkein aamutuimaan. Vintti, mie lupaan, etten ole näin tuima enää huomenna! Nyt vaan ahistaa ja veetuttaa ihan kympillä. Tai ysillä, kyllä tämä naputtaminen vähän helpotti!