Tässä taas yksi tavis, jolla on liikaa aikaa ja latteaa sanottavaa sekä tietokone. On se sitten mukavaa, kun joku voi aina tulla ja sanoa, mitä joku toinen voi tehdä ja mitä ei. Ihan kuin tämä kirjoittaminenkin olisi luvallista vain tietyille ihmisille. Tietyille porukoille tai piireille.

Kun itse aloitin tämän vuodatusten kirjoittamisen, tuli olo, niinkuin olisin mennyt uutena luokkaan kesken lukuvuoden. Ei mikään helppo juttu. Kyllä tähän on sopeutunut, ainakin omalla tavallani. On mukavakin seurata sivusta tätä touhua ja vetää välillä omia johtopäätöksiä ja lukea rivien välistä. Melkein joka puolelle on syntynyt omat pienet ja vähän suuremmat piirinsä, on erilaisia kuppikuntia, paikkakunnittain omat sakkinsa jne. Uusien kirjoittajien sisääntulo onnistuu joillakin paremmin, toisilla huonommin. Uusia blogeja ilmaantuu kiitettävän paljon. Itse tykkään lukea erilaisia kirjoituksia ja niistä sitten poimin mieleiseni. Blogeja tulee ja menee, mutta parasta on, jos edelleen sattumalta löytyy joku sellanen blogi, johon tahtoo palata vielä toisen ja kolmannenkin kerran. Pian sitä huomaa seuraavansa sen päivityksiä.

Tänään tuli taas teeveestä unettomuudesta. Olen joskus miettinyt, että olisi hyväkin, jos pärjäisin 4-7 tunnin unilla. Sillä tavalla saisin lisää pituutta päivään. Yökukkuminen on tosin aika harvinaista herkkua, koska uni tulee aika helposti, jos on tullakseen. Sen vaan olen huomannut, että päikkäreillä ja yöunilla on ero. Päikkärit voin ottaa selin, mutta illalla se taas ei onnistu millään. Pää on liikaa täynnä ajatuksia ja niitä ei saa pysähtymään, kuin kääntymällä vatsalleen tiettyyn asentoon. Ongelmat ne on taviksillakin.