Ei toimi telepatiat sen vuokrausfirman miehen kanssa, koska hän panttaa sitä soittoaan. Jos sanotaan, että hän palaa asiaan tällä viikolla, niin tässä tulee vähän kiire. Nyt on hipihipi perjantai! Nojoo, aamu tosin vasta, mutta äkkiäkös nämä tunnit kuluu! Mielelläni tietäisin etukäteen, mihin suuntaan tarkalleen pitää lähteä, jos tässä kerta jonnekin on toivoa päästä.

Olen omanlainen sankari tuolla liikenteessä, myönnän, mutta kun ei kaikilla ole syntyjään sitä kompassia, niin minun suuntavaistoni tuolla oudommissa maisemissa voi vähän heitellä. Minun pitää etukäteen mielikuvitella mahdollinen reitti, jos menen jonnekin monen mutkan taakse eka kertaa. Uukkareita kun ei valitettavasti ihan joka tiellä voi tehdä. Tai onhan niitäkin nähty, mutta se en ole ollut minä.

Eilen sain päähäni sen miehen sanomisista, että se paikka voisi olla yksi tietty tuolla reilun puolentunnin ajomatkan päässä. Nyt olisi sitten kiva saada varmistus näille omille luuloilleni. Paikasta johtuen en yhtään ihmettele, miksi hän ei suoraan sanonut sitä nimeltä, aikoi vaan palata asiaan. En todellakaan säikähdä niin pienistä.

Oma mies on niin kiltti ja lutunen, että lähdettiin sitten illalla ajamaan se reitti. Ja vaikka se ei ihan se paikka olisikaan, niin ainakin tuli nähtyä, miten sinnepäin täältä pääsee, etten eksy heti viiden kilometrin jälkeen. Taitaa miehellä olla omatkin syynsä moiseen käytökseen; välttäähän sillä mahdollisen kesken työpäivää apuun tulon, jos sattuu, että vaimoke soittaa tienposkesta. Mutta eipä tarvi nyt soitella, ainakaan perille pääsyn ongelmasta. Autorikot on eri juttu ja silloinkin on paree soittaa hinausauto, kuin mies.

Selkä on edelleen kipeä, mutta ei ollenkaan niin paha, kuin eilen. Laitoin yöksi jotain tököttiä ja yritin nukkua aika samassa asennossa, niin eipä päässyt vihlomaan. Eiköhän se tästä. Parempi olisi.