Ei
toimi telepatiat sen vuokrausfirman miehen kanssa, koska hän panttaa sitä
soittoaan. Jos sanotaan, että hän palaa asiaan tällä viikolla, niin tässä tulee
vähän kiire. Nyt on hipihipi perjantai! Nojoo, aamu tosin vasta, mutta äkkiäkös nämä tunnit kuluu! Mielelläni tietäisin etukäteen, mihin
suuntaan tarkalleen pitää lähteä, jos tässä kerta jonnekin on toivoa päästä.
Olen omanlainen sankari tuolla liikenteessä, myönnän, mutta kun ei kaikilla ole
syntyjään sitä kompassia, niin minun suuntavaistoni tuolla oudommissa
maisemissa voi vähän heitellä. Minun pitää etukäteen mielikuvitella mahdollinen
reitti, jos menen jonnekin monen mutkan taakse eka kertaa. Uukkareita kun ei
valitettavasti ihan joka tiellä voi tehdä. Tai onhan niitäkin nähty, mutta se
en ole ollut minä.
Eilen sain päähäni sen miehen sanomisista, että se paikka
voisi olla yksi tietty tuolla reilun puolentunnin ajomatkan päässä. Nyt
olisi sitten kiva saada varmistus näille omille luuloilleni. Paikasta johtuen
en yhtään ihmettele, miksi hän ei suoraan sanonut sitä nimeltä, aikoi vaan
palata asiaan. En todellakaan säikähdä niin pienistä.
Oma mies on niin kiltti
ja lutunen, että lähdettiin sitten illalla ajamaan se reitti. Ja vaikka se ei
ihan se paikka olisikaan, niin ainakin tuli nähtyä, miten sinnepäin täältä
pääsee, etten eksy heti viiden kilometrin jälkeen. Taitaa miehellä olla omatkin
syynsä moiseen käytökseen; välttäähän sillä mahdollisen kesken työpäivää apuun tulon,
jos sattuu, että vaimoke soittaa tienposkesta. Mutta eipä tarvi nyt soitella,
ainakaan perille pääsyn ongelmasta. Autorikot on eri juttu ja silloinkin on paree soittaa hinausauto, kuin mies.
Selkä on edelleen kipeä, mutta ei ollenkaan niin paha, kuin eilen. Laitoin yöksi jotain tököttiä ja yritin nukkua aika samassa asennossa, niin eipä päässyt vihlomaan. Eiköhän se tästä. Parempi olisi.
Kommentit