Laskeskelin vaan tunteja, että samahan se on yöksi laittaa uuniin; siellähän tuhisee melkein huomaamatta ja on aamulla valmis. Ongelma vaan tuli siinä, että kun nyt tiedän, että uunissa on jotain, en ole vielä uskaltautunut nukkumaan. Ehdotin miehelle, josko kinkunpaistovalvojaiset pidämme; siideriä, blogeja ja pleikkaripelejä. En saanut kannatusta. Kumma homma.
Tässäpä nyt sitten istuksin keskenäni ja odotan, milloin otsa kopsahtaa näppäimistölle.
Se on jouluaatto.
Kommentit