Työvoimatoimisto muisti äsken postilla. Innoissani avasin kuoren, vaikka samalla ajattelin, että sisältä löytyy kuitenkin vaan samanlainen kouluttautumisesite, kuin pari kertaa aiemminkin. Silti toivoin, että kuoresta tulisi nyt vaikka sitten työhönosoitus, ellei muuta. En edes pettynyt pahasti, kun sisältö viimeinkin oli näkösällä. Rautalankamalliako tässä pitää käyttää: haluan vaihteeksi töitä, en koulutusta. Pitäkää paikkanne!

Katsottiin vasta eilen
FC Nörtit. Siinäpä porukka, johon tunsin samaistuvani. Ei se sukupuoli eikä nörtteys, vaan se liikunnan pieni puute arkipäivästä. Olisi mukavaa olla tuollaisessa porukassa, jossa kaikki aloittavat samasta pisteestä, enemmän ja vähemmän huonossa kunnossa. En nyt niin rapakuntoinenkaan ole, mutta kun en lenkkeile joka päivä, enkä edes joka toinen, niin sen tietää. Samalla siinä voisi pudottaa muutaman kilon. Ihan vaan huomaamatta.

Pengoin ja laavasin eilen vanhoja postikortteja. Olen säästänyt niitä 70-luvulta tähän päivään. Nyt tarvitsin yhteen tekeleeseen tekstiä Tampere by night ja löytyihän se. Täti oli joskus -84 käynyt Tampereella. Oli mukavaa lueskella vanhojen ja nykyisten kavereiden ym. lähettämiä kortteja. Seassa oli aika paljon myös itsetehtyjä, aina tekijänsä tai vastaanottajan oloisia.

Mitäköhän kuuluu vanhoille kirjekavereille tai muille ihmisille, joihin olen tutustunut viimeisen 25 vuoden aikana. Kaikkien kanssa kun ei todellakaan olla enää missään tekemisissä. Syystä tai toisesta. Joissakin tapauksissa voin vaan katsoa peiliin ja pähkäillä.